Kuntoilua: 208h
Matkaa: 2835km
Aktiviteetteja: 191
Kilokaloreita: 130500
Keskisyke: 143
Nousua: 25866m
Maksiminopeus: 60,5 km/h
Suurin syvyys: 25m
Ei laihduttamisesta vaan kuntoilusta, tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. 40+ selkävaivainen potkii itsensä liikkeelle...
tiistai 31. joulukuuta 2013
tiistai 17. joulukuuta 2013
Hiihtokauden avaus - hallissa
Hiihtokauden avaus meni sitten tähän päivään saakka ja sekin oli mahdollista vain halliolosuhteissa. Ei hyvä - tosin ilman hallia olisi tilanne huonompi. Samalla meni hiihtohallineitsyys. Itse halli (Kivikko) oli parempi kuin kuvittelin ja hiihtääkin sai. Voitelusta ei ollut hajuakaan - yritin palalla vaan liisteri olisi ollut se oikea vaihtoehto... No ilman pitoakin pääsee eteenpäin. Treeni kesti reilut 45 minuuttia - kierroksia en laskenut vaan treeni oli enemmän tuntuman hakua - syke oli liian korkea osittain pidon puutteesta johtuen ja en mä oikeastaan passailutkaan vauhtia - hiihtelin vaan menemään...
Viikonloppuna varmaan VihtiSki:n ensilumen ladulle... Sais kyllä dumpata sellaiset 30 cm tänne pääkaupunkiseudulle.
lauantai 14. joulukuuta 2013
Laitesukellusta viiden vuoden tauon jälkeen
Pieni raportti laitessukeltamisen aktivoinnista. Niin ekalla Thaimaan reissulla 2003 vai 2002 suoritin Padin Open Water Diver kortin Krabi Kontikin kurssilla. Seuraavana vuonna samoissa maisemissa pelkän sukeltamisen sijaan suoritin perään Advanced Open Water Diverin - tällä kertaa Aqua Visionilla. Sukeltaminen oli mulle niitä suuria lapsuuden haaveita mutta ei siitä intohimoa tullut, jota pitkälti kuvaa myös otsikon mukainen viiden vuoden tauko. Sukeltaminen 2003:n jälkeen jatkui 2005 Australiassa Great Barrier Reefillä kolmen päivän Liveaboard reissulla, josta tuli sukelluksia 11 kolmeen päivään ja 2008 Seychelleillä parilla sukelluksella ja sitten olikin hieman hiljaisempaa reilut viisi vuotta.
2013 se sitten jatkui eli siellä missä aloitin niin siellä jatkoin Krabilla Kontikin huomassa. Päätin jo ennen matkaa, että päivän sukellan ja valmistauduin vaihtamalla sukellustietokoneeseen paristot. Sukellustietokoneen ao. Suunto Vytecin edelliset sukellukset kun oli vuodelta 2005 ja paristo tyhjä. Paristo setin hain varuste.net:ista ja vaihdoin itse. Seychelleillä toi Suunto ei ollut mukana ja ylim. sydämmen tykytykset siitä sitten sain ison pullon ja kahden syvän sukelluksen muodossa - ensimmäinen ja viimeinen kerta ilman Suuntoa... Oma moka - itsehän siinä vastuussa loppuen lopuksi on mutta oli melkoista säätöä operaattoriltakin - ei olisi tapahtunut Kontikillä...
Krabin sukellusoperaattorit oli kadonnut rannan pääkadulta pois sivukaduille ja Kontiki oli niistä käytännössä näkyvin (ja sittemmin kuulin myös, että suurin) eli toimistoon varaamaan 3 sukelluksen päivää - vaihtoehtoja kolmelle sukellukselle oli kaksi: Shark point (anemone reef + king Cruiser) tai Koh Phi Phi molemmat hyviä (ja ennen sukellettuja) mutta koska King Cruiser olisi mennyt heti syvälle (30m +) Kontikin suositus oli Phi Phi varsinkin kun vaativat Check Diven alkuun - näillä siis mentiin: 4700THB sukellukset + 1000THB Check dive + 200THB päivän sukellusvakuutus eli euroina n. 150.
Sukelluspäivä torstai 5.12 valkeni epävakaisena ja sadetta jatkui sitten kokopäivän ja näkyvyyss vedessä oli aika huono eli noin 6 metriä. Matka mestoille Ao Nangista kesti pari tuntia ja eka dyykki oli The Beach elokuvasta tutun Maya Beach nurkilla nimeltää Maya Corner ja jotakuinkin heti pohjaan päästyämme tehtiin temppuja. Ensimmäisenä maski kokonaan pois takaisin. Syvyyttä oli kai sellaiset 15 metriä eli paniikkiin ei ollut varaa. Siitä sitten leijumista ja parin viestintä sekä octon käyttö ilman loppumistilanteessa. Kaikki meni kerralla läpi mutta sivujännitys vei 50 baria tankista... Niin sukellusparikseni tuli Joonas eli KonTiki Krabin suomalainen Dive Master, jonka kanssa sukellettiin kaksistaan koko päivä - ei veloitettu kuitenkaan 1500 THB:tä private guidesta :)
Sitten liikkeelle ja heti Merikilpikonna ui vastaan... Sukellus kesti ilman horimisesta huolimatta 48 minuuttia.
Toinen sukellus Koh Bida Noilla eli pieni siirtymä. Siellä oli kiva kokoelma merivuokkoja (ja vuokkokaloja) ja elämäni ekan kerran näin Mureenan - yllättävää kyllä. Pinnan alla oltiin 49 minuuttia ja löydettiin hain hammas.
Kolmannelle sukellukselle palattiin Maja beachin lähettyville eli Maja Noi. Mentiin suoraan 25 metriin ja pyörittiin. Vastaan tuli White Tip Shark ja sukellettin ison Barracuda parven keskellä eli noin 50 pientä Barracudaa ja pari muuta isoa kalaparvea. Syvyydestä johtuen ilmaa kului ja pintaan tultiin jo 39 minuutin kohdalla. Paras sukellus.
Sitten takaisin päin Ao Nangiin. Olis voinut pari lisäpäivääkin sukeltaa eli sen verran kivaa oli. Tarkat sukellusprofiilit löytyis Vytecista ja olisi ladattavissa Movescounttiin mutta kun tarvittava USB-piuha puuttuu... Seuraavaan kertaa ei tule olemaan viittä vuotta.
Cairns ja GBR 2005 |
Suunto Vytec |
Sukelluspäivä torstai 5.12 valkeni epävakaisena ja sadetta jatkui sitten kokopäivän ja näkyvyyss vedessä oli aika huono eli noin 6 metriä. Matka mestoille Ao Nangista kesti pari tuntia ja eka dyykki oli The Beach elokuvasta tutun Maya Beach nurkilla nimeltää Maya Corner ja jotakuinkin heti pohjaan päästyämme tehtiin temppuja. Ensimmäisenä maski kokonaan pois takaisin. Syvyyttä oli kai sellaiset 15 metriä eli paniikkiin ei ollut varaa. Siitä sitten leijumista ja parin viestintä sekä octon käyttö ilman loppumistilanteessa. Kaikki meni kerralla läpi mutta sivujännitys vei 50 baria tankista... Niin sukellusparikseni tuli Joonas eli KonTiki Krabin suomalainen Dive Master, jonka kanssa sukellettiin kaksistaan koko päivä - ei veloitettu kuitenkaan 1500 THB:tä private guidesta :)
Sitten liikkeelle ja heti Merikilpikonna ui vastaan... Sukellus kesti ilman horimisesta huolimatta 48 minuuttia.
Kontiki Krabin sukellustukialukselta |
Koh Phi Don |
Sitten takaisin päin Ao Nangiin. Olis voinut pari lisäpäivääkin sukeltaa eli sen verran kivaa oli. Tarkat sukellusprofiilit löytyis Vytecista ja olisi ladattavissa Movescounttiin mutta kun tarvittava USB-piuha puuttuu... Seuraavaan kertaa ei tule olemaan viittä vuotta.
Tunnisteet:
AOWD,
Koh Phi Phi,
Kontiki,
Krabi,
Movescount,
Suunto,
Vytec
tiistai 10. joulukuuta 2013
Akkuja lataava loma...
Pari viikkoa Thaimaassa ja ainoat treenit laitesukellusta ja kiipeilyä... Ja hieman altaassa pulikointia. Rentouttavaa ja hauskaa ja kun pitkien yli kolmen tunnin kiipeilysessioiden sykekäyrää katsoo niin kai ne PK-puolelle meni. Ja siihen vielä parin päivän tyhjennysharjoitus ripulin muodossa niin loma oli about täydellinen.
Viitteitä jo lumesta täällä eteläsuomessa mm. Vihdissä latuja auki. Viikonloppuna pitäis tavalla tai toisella päästä suksille ja sitten pieni PK-jakso käyntiin... Aika Vasaloppettiin alkaa käymään vähiin.
Viitteitä jo lumesta täällä eteläsuomessa mm. Vihdissä latuja auki. Viikonloppuna pitäis tavalla tai toisella päästä suksille ja sitten pieni PK-jakso käyntiin... Aika Vasaloppettiin alkaa käymään vähiin.
lauantai 16. marraskuuta 2013
Ambit resetoi itsensä?
Tänään lenkille lähtiessä Ambit oli kujalla. Näyttö oli himmeä, kieli englanti, aika am:ää jne. Ajattelin ensiksi, että Movescountissa oli taas jotain häiriötä ja pistin Ambitin koneeseen kiinni. Profiilit päivittyi ja movescountin mukaan olin nainen, jolla ei ollut sykevaihtelua eli minimi- ja maksimisyke oli 30 ja kaikki muutkin asetukset oli kohtuu väärin... No fiksailin ne ja päivitin Ambittiin ja lähdin lenkille.
Aloitin harjoituksen ja ihmettelin miksei Ambit etsinyt sykevyön - vaihdoin treeniä ja sama juttu. Sitten alkoi selviämään - laite oli bootannut itsensä factorydefaultteihin ja siten unohtanut pariutumisensa sykevyön (ja myös kadenssin) kanssa. No lenkki meni ilman sykkeitä ja kotona sitten pariutin sykevyön uudestaan.
Himmeä näyttö häiritsi edelleen, joten mittari kiinni koneeseen ja etsimään movescountista asetusta millä saada himmeä mittari normaaliksi. Sellaista ei löytynyt Movescountin puolelta vaan se löytyi itse Ambitista eli Yleiset (asetukset)->Ääni ja näyttö->Näytön kontrasti ja noin arvo 50 on OK.
Toinen aiemmasta tapahtumaketjusta selviävä huomio on se, että Ambitin asetukset on määräävät Movescounttiin nähden. Eli Asetusten muuttaminen Ambittiin päivittyy Movescounttiin automaattisesti ja rullaa Movescountin profiilin yli. Movescountin asetukset muututtuaan päivittyy kyllä Ambittiin eli siinä suhteessa ei ongelmaa mutta tosiaan Ambitin bootit tms. aiheuttaa ihmetystä Movescounttiin saakka.
Aloitin harjoituksen ja ihmettelin miksei Ambit etsinyt sykevyön - vaihdoin treeniä ja sama juttu. Sitten alkoi selviämään - laite oli bootannut itsensä factorydefaultteihin ja siten unohtanut pariutumisensa sykevyön (ja myös kadenssin) kanssa. No lenkki meni ilman sykkeitä ja kotona sitten pariutin sykevyön uudestaan.
Himmeä näyttö häiritsi edelleen, joten mittari kiinni koneeseen ja etsimään movescountista asetusta millä saada himmeä mittari normaaliksi. Sellaista ei löytynyt Movescountin puolelta vaan se löytyi itse Ambitista eli Yleiset (asetukset)->Ääni ja näyttö->Näytön kontrasti ja noin arvo 50 on OK.
Toinen aiemmasta tapahtumaketjusta selviävä huomio on se, että Ambitin asetukset on määräävät Movescounttiin nähden. Eli Asetusten muuttaminen Ambittiin päivittyy Movescounttiin automaattisesti ja rullaa Movescountin profiilin yli. Movescountin asetukset muututtuaan päivittyy kyllä Ambittiin eli siinä suhteessa ei ongelmaa mutta tosiaan Ambitin bootit tms. aiheuttaa ihmetystä Movescounttiin saakka.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Analyysiä
Tilanne päätavoitteen eli Vasaloppetin suhteen on se, että starttiin on vajaat neljä kuukautta. Treenin suhteen edistystä on tapahtunut keväästä ainakin sen verran, että yhdestä peruslenkkireitistä on lähtenyt kolme minuuttia pois (viimeisin treeni 11.11) vaikka reitti on muuttunut 400 metriä pidemmäksi. Lisäksi keväällä kateissa ollut maksimisyke on löytynyt - viime talven 180:sta se on noussut 186:een eli joo maksimisykettä voi nostaa.
Muutoin treeni koostuu tällä hetkellä maastopyöräilystä, juoksusta, sauvakävelystä, sauvamäestä, kiipeilystä ja puntista... Ei millään varsinaisella ohjelmalla vaan monipuolisuudella. Sauvamäellä intervallia, kävelyllä ja maastopyöräilyllä pitkät treenit, kuntosalilla kuntopiirimäisesti ja kiipeilyllä rentoutusta stressistä.
Kesällä takapakkia ottanut selkä on outo. Loppuyöstä ja herätessä tosi kipeä ja kramppailee ja sitten kun lihakset lämpenee, niin täysin kivuton ja kestää mm. juoksemisen - juoksua onkin tullut tänä vuonna enemmän kuin viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä...
Muutoin treeni koostuu tällä hetkellä maastopyöräilystä, juoksusta, sauvakävelystä, sauvamäestä, kiipeilystä ja puntista... Ei millään varsinaisella ohjelmalla vaan monipuolisuudella. Sauvamäellä intervallia, kävelyllä ja maastopyöräilyllä pitkät treenit, kuntosalilla kuntopiirimäisesti ja kiipeilyllä rentoutusta stressistä.
Kesällä takapakkia ottanut selkä on outo. Loppuyöstä ja herätessä tosi kipeä ja kramppailee ja sitten kun lihakset lämpenee, niin täysin kivuton ja kestää mm. juoksemisen - juoksua onkin tullut tänä vuonna enemmän kuin viimeiseen viiteen vuoteen yhteensä...
keskiviikko 30. lokakuuta 2013
Sauvamäkeä ekan kerran 30 vuoteen
Eilen se sitten alkoi - sauvamäkitreenit. Duunin jälkeen paloheinään ja mäkeä ylös alas 7-8 kertaa ja loppuun 1,5 kilsan sauvakävely. Sauvamäki sinänsä ei ole tuntematon treenimuoto meikäläiselle mutta edelliskerrasta vaan on 30 vuotta. Tuolloin treenattiin Pihliksen pujottelurinteen vieressä olevalla polulla ja Viikin ampumaratalenkin Käpylän kunnon maja nurkilla. Pujottelurinne on vielä olemassa mutta toi Ampumarata on muuttunut Viikinmäen asuntoalueeksi.
Nuorena treeni jaksotettiin neljä nousua kävellen ja viides harppoen. Nyt vedin vaan totutellen ajatukseen ja noin viidennellä vedolla sitten rykäsin tuon Paloheinän pujottelurinteen puoleisen jyrkän mäen juosten ja kun kunto ei riittänyt loppua kohti kävellen. Jälkikäteen Ambit tarkastuksena maksimisyke oli 186. Eli viimeisen puolen vuoden aikana tälläisen vanhan pierun maksimisyke on hiihtokaudesta noussut kuudella lyönnillä! Lupaavaa!
Lunta odotellen
Nuorena treeni jaksotettiin neljä nousua kävellen ja viides harppoen. Nyt vedin vaan totutellen ajatukseen ja noin viidennellä vedolla sitten rykäsin tuon Paloheinän pujottelurinteen puoleisen jyrkän mäen juosten ja kun kunto ei riittänyt loppua kohti kävellen. Jälkikäteen Ambit tarkastuksena maksimisyke oli 186. Eli viimeisen puolen vuoden aikana tälläisen vanhan pierun maksimisyke on hiihtokaudesta noussut kuudella lyönnillä! Lupaavaa!
Lunta odotellen
maanantai 21. lokakuuta 2013
Kahden hengen porukkalenkki Espoon keskuspuistoon
Keskellä peltoa |
Eilen rapsakassa 4,2 -celsiuksen pakkasessa ajoin MTB-lohjan varjolenkin espoon keskuspuistoon. Porukkaa tuli mun lisäksi kaiken maailman lentsujen tai huonon ajoseuran tms. takia vain yksi osallistuja. Mutta ei anneta sen haitata, koska lenkki oli loistava (siis vetäjän kommenttina) ja sää mitä mainioin. Alku tosin hieman tökki kun kaverin tubeless ei oikein tykännyt viillosta ja ei pitänyt ilmoja sisällä...
timhar's 2:45 h Mountain biking Move
Reitti siis lähti Friisilän Sotkan parkkiksesta Friisilän loistavia kallioita pitkin puolarmetsäntielle, josta Olarin suuntaan Keskustpuiston luontopolulle ja sieltä Olarin koulun takaa korkeimman kallion kautta Suurpellolle. Sieltä kalliota kiertäen sähkölinjalle ja siitä kallioille. Sitten pätkä Olarin kuntorataa ja sieltä metsää ja kallioita pitkin kuurinniittyyn. Sieltä poikkisiirtymä Sunaan, Malminmäkeen ja takaisin keskuspuistoa Puolarmetsän puutarhan ja metsän läpi Friisilään, josta Kallioita pitkin lähtöpaikalle. Paljon teknistä maastoa ja kokonaisuutena varmaan 80% reitistä oli "oikeaa" polkua ja loput lyhyitä siirtymiä.
Muutamia eksymisiä ja vääriä valintoja mutta kuten viisaat sedät ovat sanoneet: "polku on polku jos siinä pystyy ajamaan!"
lauantai 19. lokakuuta 2013
Parhaat Endorfiinit vai Adrenaliinit?
Kävin pitkästä aikaa seinäkiipeilemässä torstaina ja ai, että oli hauskaa... Se on vähän kuin pyöräily... Kerran kun oppii niin jne. Eli moovit tuli kuin vanhasta muistista ja otteistakin sai kiinni ja niissä pysyi - ainakin hetken... Kylmiltään 1,5 vuoden tauon jälkeen 6a varmaan taittuu ja parin kerran jälkeen varmaan 6b:kin. Siitä eteenpäin varmaan joutusi jo treenaamaan... Aikoinaan olin 6c+ 7a kunnossa mutta siitä on aikaa ja todisteitakin kun sain kuvia siirrettyä koneelle eli muutamia kuvia Railay Beachilta ja Tonsai Beachilta Thaimaan Krabilta:
Niin kiipeily tapahtui torstaina Ruoholahden Kiipeilyareenan uudessa laajennusosassa ja täytyy sanoa, että onpa hieno paikka. Kokonaisuutena on etuoikeutettua päästä treenaamaan noin hienossa hallissa, kun on aloittanut Vanhassa Tapanilassa ja Liikuntamyllyssä ja Boulderoinut mm. Athlonin Cavella.
Kiipeily on mennyt Suomessa hurjasti eteenpäin ja tilat sen mukaan. Hieno effortti Kiipeilyareenan yrittäjiltä pistää tuollainen sali/halli pystyyn ja respektiä ansaitsee myös Boulderkeskus ja kaikki muut yksityiset kiipeilymestat.
Niin Ambit oli kiinni valjaissa ja mittaili Maksimisykkeeksi 176 eli ei kuitenkaan ihan kevyttä hommaa...
Niin kiipeily tapahtui torstaina Ruoholahden Kiipeilyareenan uudessa laajennusosassa ja täytyy sanoa, että onpa hieno paikka. Kokonaisuutena on etuoikeutettua päästä treenaamaan noin hienossa hallissa, kun on aloittanut Vanhassa Tapanilassa ja Liikuntamyllyssä ja Boulderoinut mm. Athlonin Cavella.
Kiipeily on mennyt Suomessa hurjasti eteenpäin ja tilat sen mukaan. Hieno effortti Kiipeilyareenan yrittäjiltä pistää tuollainen sali/halli pystyyn ja respektiä ansaitsee myös Boulderkeskus ja kaikki muut yksityiset kiipeilymestat.
Niin Ambit oli kiinni valjaissa ja mittaili Maksimisykkeeksi 176 eli ei kuitenkaan ihan kevyttä hommaa...
torstai 3. lokakuuta 2013
Laatua - Crossmax ST
Lupailin lähetellä kuvaa tuosta tuhoutuneesta pinnasta, joka ei ole poikki eikä vanne kiero. Tässäpä kuva:
Ei ole poikki ei - vaitänpä, että moni muu olisi. Nippeli on murtunut ja joo pinna menee vaihtoon vähintään... Crossmaxeissa toi nippeli ruuvautuu vanteeseen ja jos siitä on kierteet menneet niin sitten keikasta tulee kallis mutta todennäköisesti selvitään yhdellä pinnan vaihdolla, jonka BikePlanet Friisilä lupasi suorittaa ja hankkia pinnan Hellbergiltä.
Mutta joo erinomainen kiekko - en edes tiedä koska toi on tapahtunut... Muutenkin kiekoilla on ikää 6 vuotta ja viime keväänä tarkistin vapaarattaan mutta muuten en ole tehnyt niille yhtään mitään.
Muuten kuntoilun suhteen tilanne on kidutusta kun ei pääse kuntoilemaan eli akillesjänne on edelleen kipeä ja syysflunssa/hengitysinfektio päällä...
Seuraavaan blogiin varmaan Ambitista ajatuksia 9kk:n jälkeen
Ei ole poikki ei - vaitänpä, että moni muu olisi. Nippeli on murtunut ja joo pinna menee vaihtoon vähintään... Crossmaxeissa toi nippeli ruuvautuu vanteeseen ja jos siitä on kierteet menneet niin sitten keikasta tulee kallis mutta todennäköisesti selvitään yhdellä pinnan vaihdolla, jonka BikePlanet Friisilä lupasi suorittaa ja hankkia pinnan Hellbergiltä.
Mutta joo erinomainen kiekko - en edes tiedä koska toi on tapahtunut... Muutenkin kiekoilla on ikää 6 vuotta ja viime keväänä tarkistin vapaarattaan mutta muuten en ole tehnyt niille yhtään mitään.
Muuten kuntoilun suhteen tilanne on kidutusta kun ei pääse kuntoilemaan eli akillesjänne on edelleen kipeä ja syysflunssa/hengitysinfektio päällä...
Seuraavaan blogiin varmaan Ambitista ajatuksia 9kk:n jälkeen
tiistai 1. lokakuuta 2013
Oktoberfest 2013
Allekirjoittanut - kuva: L-Setä |
timhar's 3:24 h Mountain biking Move
Itse ajelin keskinopeassa ryhmässä harjun taustaa pitkin Poistieltä.com:in laavulle, jossa tankkasin kolmella makkaralla ja energiapatukalla ja sitten Harjua pitkin takaisin uimahallille, josta vielä tunnin lenkki Liessaareen.
Kiva vauhti, loistava sää - hyvä lopettaa tältä erää ainakin porukkalenkit. Täytynee katsoa josko vielä yksikseen ajelisi Espoon keskuspuistoa ennen lumentuloa.
Kalustossa huomasin, että takakiekon (Mavic Crossmax ST) yksi pinna oli ottanut isosti damagea. Eli täytynee korjata - otan jossain välissä kuvan siitä. Moni muu pinna olisi samasta rasituksesta katkennut mutta olisiko se ollut huono asia? Riippuu siitä mitä pinnan vaihdon loppulaskussa lukee...
torstai 19. syyskuuta 2013
Lepoa...
Pohkeet meni sitten kunnolla lukkoon viimeviikon barefoot-lenkistä. Tänään on ensimmäinen päivä, kun olen kyennyt nousemaan yhdellä jalalla päkiälle yli viikkoon... Kipee akillesjänne ja pohje on edelleen mutta kuitenkin ensimmäinen pilkahdus paremmasta... Ehkä viikonloppuna pääsee jo varovaisesti vaikka MTB-lenkille...
torstai 12. syyskuuta 2013
Lepoviikko -> Flunssa -> Vamma
Lepoviikon tai Tourin lopputulema oli jonkinlainen hengitystieinfektio ja parin päivän extra lepo, josta toivuttuani heräsin omakotiasujan arkeen eli kattotarkastuksen jäljiltä lumiesteiden kiinnitysurakkaan. Toi maanantaina katolla vietetty kolmen tunnin intensiivi urakka ilmeisesti jäi pohkeisiin sen verran, että eilinen lenkki barefooteilla johti siihen, että tänään jalat on niin kipeet pohkeista ettei kivun vuoksi kykyne nousemaan päkiöille... Lenkki sinänsä meni ihan kivasti neljään kilometriin saakka mutta viiden kilsan jälkeen oli vaan pakko antaa periksi ja kävellä kotiin. Osa syy lienee se, että menin enimmäkseen asfalttia pitkin.
Minä kun luulin, että lihaksisto kestäisi jo yli 10km:n barefoot lenkit :)
Minä kun luulin, että lihaksisto kestäisi jo yli 10km:n barefoot lenkit :)
tiistai 3. syyskuuta 2013
Väliraportti.
Jep välitavoitteet alkaa olemaan tässä ja seuraava tiedossa oleva startti Maaliskuussa ja nyt on Syyskuun alku... Tämä viikko varmaan kevennetään ja aikaisintaan lauantaina voisi mennä kevyesti maastopyöräilemään ja muutenkin varmaankin nyt syys- ja lokakuu menee maastopyöräilessä tai barefooteilla juostessa maustettuna kuntosalilla tehdyllä omatoimisella kuntopiirillä. Marraskuussa varmaan jotain hieman erilaista mutta siitä enemmän jälkikäteen kuvineen. Viimeistään marraskuussa olisi varmaan syytä aloittaa sauvamäkitreenit ja sitten lunta odottamaan.
Perheen pikkuinen aloitteli eilen tarhassa ja nyt noi tarhaan vienti- ja hakukeikat aiheuttaa omat haasteet päivän rytmitykselle ja treenien aikaikkunoille. Katsotaan miten arki asettuu mutta pyrkimys on edelleen minimissään 5-7h viikossa hyvää treeniä (siis tämän lepoviikon jälkeen)
Pyöräilykunto kun oli oletettua huonompi ja jos lunta ei sitten myöhemmin ala kuulumaan niin tulee sana spinning mieleen.
Se kyllä olisi melko viimeinen vaihtoehto mutta katsotaan. Niin Spinning on mun mielestä todella tylsää ja kun ei oo vapaa ratasta, niin myös melko vaarallista mun selän kannalta. Kolme vuotta sitten vielä kävin melko säännöllisesti Esportissa salilla, bodypumpissa ja spinnaamassa mutta spinning oli kyllä tuskaa - treeninä ok mutta muuten tylsää. Yleensä noin 10 minuutin jälkeen alkoi jo odottamaan tunnin loppumista. Onneksi hyvät talvet ja firman kuntosali pelasti mut Spinningiltä ja sali jäsenyydeltä
Perheen pikkuinen aloitteli eilen tarhassa ja nyt noi tarhaan vienti- ja hakukeikat aiheuttaa omat haasteet päivän rytmitykselle ja treenien aikaikkunoille. Katsotaan miten arki asettuu mutta pyrkimys on edelleen minimissään 5-7h viikossa hyvää treeniä (siis tämän lepoviikon jälkeen)
Pyöräilykunto kun oli oletettua huonompi ja jos lunta ei sitten myöhemmin ala kuulumaan niin tulee sana spinning mieleen.
Se kyllä olisi melko viimeinen vaihtoehto mutta katsotaan. Niin Spinning on mun mielestä todella tylsää ja kun ei oo vapaa ratasta, niin myös melko vaarallista mun selän kannalta. Kolme vuotta sitten vielä kävin melko säännöllisesti Esportissa salilla, bodypumpissa ja spinnaamassa mutta spinning oli kyllä tuskaa - treeninä ok mutta muuten tylsää. Yleensä noin 10 minuutin jälkeen alkoi jo odottamaan tunnin loppumista. Onneksi hyvät talvet ja firman kuntosali pelasti mut Spinningiltä ja sali jäsenyydeltä
maanantai 2. syyskuuta 2013
TdH 2013 - täydellinen katkeaminen
Päädyin sitten aiemmin mainostamaani comfort zone ryhmään eli 30 keskivauhtiin... Alku lähti normaalin hitaasti mutta Kehä ykkösen jälkeen vauhti nousi melkolailla yli 30:n - niin monsuuni sade alkoi jo ennen Haagaa -> josta rankkasadetta riitti Lepsämään saakka.
30 ryhmä taisi olla liian iso koska en nähnyt viirimiehiä alun jälkeen ja porukka oli hajalla jo ennen saattoajon loppua ja Velskolan jälkeen porukka oli pitkä nauha ja vaikka duunia tein aikalailla ei viirimiehiä alkanut näkymään ja itselle tuli selväksi, että ei ole mun päivä... Niin Velskolan mäissä sain selkäkrampin putkelta ajaessa ja loppumatka piti sitten pysyä satulassa, että olisi edes mahdollista päästä maaliin.
29 meni jo ennen Lepsämää ohi. Ei senkään ryhmän ajo mennyt ihan putkeen: "naisten" ryhmä eli 2 naista ja noin 20 miestä. Myöhemmin ensimmäisen tauon jälkeen se oli muodostunut jo oikeaksi ryhmäksi ja koska jätin 70km tauon väliin tuli 29 uudestaan mun ohi jossain 80km:ssa. Roikuin siinä hetken mutta sekin oli siinä vaiheessa liikaa. No mun tuskien taival jatkui... Jokelaan saakka menin jotakuinkin yksin tai pienissä ryhmissä, jossa vetohaluja ei löytynyt ja keskinopeus pysyi 30:n yläpuolella.
Ja sitten katsesi - loppui vaan energiat ja loppumatka tultiin noin 24-25 keskarilla pääsääntöisesti yksin vasten vastatuulta. 90km huollossa tankatessani 28 ajoi ohi ja oikeastaan sitten vaan ajelin maaliin. Aika oli viimevuotiseen nähden 35 minuuttia huonompi - se siitä comfort zonesta - koko reitti oli stress zonea ja vitutusta...
Melkoinen pettymys... Järjestelyt ja muiden kilpailijoiden toiminta oli varsin mallikasta - ei muuta valittamista kuin, että saa myös vetää porukassa eikä roikkua takarenkaassa ja nauttia imusta - tosin kun omat energiat oli mitä oli, niin taisin syyllistyä samaan.
5:20 kisa-aika - 5:16 matolta matolle ja keskari 26,6km/h.
30 ryhmä taisi olla liian iso koska en nähnyt viirimiehiä alun jälkeen ja porukka oli hajalla jo ennen saattoajon loppua ja Velskolan jälkeen porukka oli pitkä nauha ja vaikka duunia tein aikalailla ei viirimiehiä alkanut näkymään ja itselle tuli selväksi, että ei ole mun päivä... Niin Velskolan mäissä sain selkäkrampin putkelta ajaessa ja loppumatka piti sitten pysyä satulassa, että olisi edes mahdollista päästä maaliin.
29 meni jo ennen Lepsämää ohi. Ei senkään ryhmän ajo mennyt ihan putkeen: "naisten" ryhmä eli 2 naista ja noin 20 miestä. Myöhemmin ensimmäisen tauon jälkeen se oli muodostunut jo oikeaksi ryhmäksi ja koska jätin 70km tauon väliin tuli 29 uudestaan mun ohi jossain 80km:ssa. Roikuin siinä hetken mutta sekin oli siinä vaiheessa liikaa. No mun tuskien taival jatkui... Jokelaan saakka menin jotakuinkin yksin tai pienissä ryhmissä, jossa vetohaluja ei löytynyt ja keskinopeus pysyi 30:n yläpuolella.
Ja sitten katsesi - loppui vaan energiat ja loppumatka tultiin noin 24-25 keskarilla pääsääntöisesti yksin vasten vastatuulta. 90km huollossa tankatessani 28 ajoi ohi ja oikeastaan sitten vaan ajelin maaliin. Aika oli viimevuotiseen nähden 35 minuuttia huonompi - se siitä comfort zonesta - koko reitti oli stress zonea ja vitutusta...
Melkoinen pettymys... Järjestelyt ja muiden kilpailijoiden toiminta oli varsin mallikasta - ei muuta valittamista kuin, että saa myös vetää porukassa eikä roikkua takarenkaassa ja nauttia imusta - tosin kun omat energiat oli mitä oli, niin taisin syyllistyä samaan.
5:20 kisa-aika - 5:16 matolta matolle ja keskari 26,6km/h.
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Viikko touriin...
Ensi sunnuntaina on siis vuorossa Tour De Helsinki eli kesän toinen kuntoilutapahtuma allekirjoittaneelle. Valmistautuminen pitkien lenkkien osalta on yhdessä 105 kilometrisessä tuskien taipaleessa mutta fillarointia on takana maastopyöräilyt mukaanlukien 1600 kilometriä tänä kesänä. Ei paljoa mutta ei vähääkään ja varsin sopivasti perhe huomioiden.
Tourissa on uudistettu jänisryhmiä siten, että nopein ns. jänisryhmä on 30km/h keskinopeuteen tähtäävä ryhmä. Itse olin aiemmin ajatellut 32:sta mutta sellaista ei nyt sitten ole ja kun kuntokin ei ole toivotulla tasolla tai siis toi 105km:n lenkki oli tuskien taival niin 30 houkuttaa. Toisaalta olisiko se liian comfort zone veto tai pitäisikö haastaa itsensä jonkun pikkuryhmän matkaan mitä siihen 30:n eteen väistämättä muodostuu... Tätä pitää miettiä tällä viikolla.
Treenillisesti tää viikko menee kevennetysti eli ei lepoa vaan muutama työmatkapyöräily tiukan koordinoidusti alle 130 sykkeellä.
Loppuviikosta pyörän pesu, tarkastus ja ketjujen puhdistus ja rasvaus. Ja sitten toivotaan hyvää säätä, pakataan sisäkumi, patukat ja geelit ja sitten vaan matkaan...
Tourissa on uudistettu jänisryhmiä siten, että nopein ns. jänisryhmä on 30km/h keskinopeuteen tähtäävä ryhmä. Itse olin aiemmin ajatellut 32:sta mutta sellaista ei nyt sitten ole ja kun kuntokin ei ole toivotulla tasolla tai siis toi 105km:n lenkki oli tuskien taival niin 30 houkuttaa. Toisaalta olisiko se liian comfort zone veto tai pitäisikö haastaa itsensä jonkun pikkuryhmän matkaan mitä siihen 30:n eteen väistämättä muodostuu... Tätä pitää miettiä tällä viikolla.
Treenillisesti tää viikko menee kevennetysti eli ei lepoa vaan muutama työmatkapyöräily tiukan koordinoidusti alle 130 sykkeellä.
Loppuviikosta pyörän pesu, tarkastus ja ketjujen puhdistus ja rasvaus. Ja sitten toivotaan hyvää säätä, pakataan sisäkumi, patukat ja geelit ja sitten vaan matkaan...
Tuollaisesta tunnistaa - tuskin montaa tulee vastaan :-) |
tiistai 13. elokuuta 2013
Barefoot kengät ja eka lenkki
New Balance Minimus MT00 |
Tekniikkaan en siis ole hirveästi vielä syventynyt mutta pyrin juoksussa laskeutumaan pakiällä - normaalisti siis olen askeltanut kantapää edellä. Siis päkiällä ja ehkä ekalla lenkillä jopa liian korostetusti - välillä kuitenkin se kantapää sieltä hiipi esiin mutta keskittyminen auttoi tässä vaiheessa - joskus menee toi päkiäaskellus varmaankin luonnostaan.
Ensimmäinen huomio - vatsalihakset aktivoitui samantien kun liikkeelle lähti ja tuntemus normalisoitui noin 500m metrin jälkeen todennäköisesti sen vuoksi, että pohkeet alkoi hapottamaan. Juoksin varovasti päälle kolme kilometriä keskisyke 148 ja tahtina tasan 6min/km. Tuntui helpolta paitsi pohkeet, jotka väsähtivät jo tuolla matkalla ja nyt päivä lenkin jälkeen ovat helvetin kipeät todella pieneltä alueelta. Juoksin ilman sukkia mutta tuntui siltä, että vähintään ohuet sukat pitäisi olla.
Kokonaisuudessaan miellyttävä lenkki ja hyvä mieli. Selkä ei oireillut ollenkaan (mikä on ollut viimeaikoina valitettavan harvinaista herkkua) ja kun toi kipu noista pohkeistä vähenee niin uudestaan lyhyelle lenkille.
Tour De Helsinkiin kolmisen viikkoa... Seuraavassa postissa varmaan pyöräilyä maastosta ja maantieltä...
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Espoon keskuspuisto alkaa avautua
Aamulla kauden kolmas lenkki keskuspuistoon ja olipa kerrassaan mainio sellainen:
timhar's 1:15 h Mountain biking Move
Olin jo aiemmin löytänyt ihan kivaa pätkää mutta nyt aukesi polut ihan uudella tavalla. Aiemmin Niittymaalla asuessa olen saanut pientä osviittaa potentiaalista mutta tänään tajusin kuinka paljon tuota reittiä löytyy vaikka olen vielä toistaiseksi pysynyt Friisilän pohjois-, Finnoontien itä- ja Kuuriniityn etelä, että Olarin/Henttaan länsipuolella. Tästä pitää lähteä lisää kartoittamaan kun kiintopisteet on hiihtolenkkien suhteen selvillä eli aika hyvin tiedossa missä milloinkin menee - Tavoite olisi saada aikaseksi parin tunnin maastolenkki siten, että yli 70% reitistä olisi metsäpolkua ja loput siirtymää.
timhar's 1:15 h Mountain biking Move
Olin jo aiemmin löytänyt ihan kivaa pätkää mutta nyt aukesi polut ihan uudella tavalla. Aiemmin Niittymaalla asuessa olen saanut pientä osviittaa potentiaalista mutta tänään tajusin kuinka paljon tuota reittiä löytyy vaikka olen vielä toistaiseksi pysynyt Friisilän pohjois-, Finnoontien itä- ja Kuuriniityn etelä, että Olarin/Henttaan länsipuolella. Tästä pitää lähteä lisää kartoittamaan kun kiintopisteet on hiihtolenkkien suhteen selvillä eli aika hyvin tiedossa missä milloinkin menee - Tavoite olisi saada aikaseksi parin tunnin maastolenkki siten, että yli 70% reitistä olisi metsäpolkua ja loput siirtymää.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Mukavuudesta.
Polkupyörä on vain polkupyörä ja ihan sama mikä runko siinä on... Tästä voitaisiin nopeasti lähteä painokeskusteluun ja siitä gramman viilaukseen jne. Mutta ei mennä tällä kertaa siihen suuntaan vaan muutama sana polkupyörän mukavuudesta.
Siis eikö kaikki pyörät ole yhtä mukavia? Ei - tietenkin maastopyörien täysjousto ja etujoustolliset ovat oma lukunsa ja vaikka kokemusta niistä löytyy niin ei siitäkään enempää vaan jäykistä pyöristä sananen. Teräs on tunnetusti mukavuudeltaan parhaimipia materiaaleja pyörän runkoon ja sitten on hiilikuitu, joka voidaan tehdä halutunlaiseksi mukavuudeltaan ja sitten on alumiini, jota sanotaan mukavuuden kannalta materiaaliltaan vaikemmaksi - herkästi murtuvaa, kevyttä ja mukavuudeltaan - no - epämukavaa...
Totta - osittain. Meidän perheessä on tällä hetkellä neljä täysjäykkää alumiinirunkoista pyörää: Kuwahara kruiseri, Nishiki hybridi, Insera 3-v hybridi ja Colnago Dream maantiepyörä. Minä ajelen niillä kaikilla - tai siis Kuwahara on tehnyt alumiinit eli runko on murtunut mutta kokemuksia on siitäkin. Mutta asiaan eli mukavuuteen. Kuwahara, Insera ja Nishiki ovat mukavuudeltaan kammottavia virityksiä. Jokainen epätasaisuus tienpinnasta tulee suoraan läpi persuksiin ja siitä selkärankaan ja jos hammasproteesit olisi, niin ei nekään paikallaan pysyisi. Colnago, huippulaatuinen alumiini maantierunko, puolestaan nielee töyssyt ja ajaminen on nautintoa. Ja Colnago käyttäytyy todella mallikaasti siitä huolimatta, että siinä 23mm kilparenkaat eli ilmatilaltaan todella pienet verrattuna näihin verrokkeihin, joiden renkaat ottaa enemmän vastaan tien epätasaisuuksia ja siitä huolimatta välittää iskut läpi.
Ero on oikeasti järkyttävä mutta olettasin, että Nishikien, Inseroiden ja Kuwaharojen suunnittelussa on ollut tärkeintä saada runko aikaiseksi, jotta siitä saataisiin osat ripustamalla polkupyörä. Ja se, että onko pyörä mukava, on ollut toissijaista ja hinta sekä valmistuskustannukset ensisijaista.
Pointti siis kai on se, että samasta materiaalista voi alumiininkin tapauksessa saada ajettavuudeltaan hyvinkin erilaisia runkoja ja laadukas ja mukava tulee yleensä hintalapun kanssa. Suosituksena - mikäli alumiinirunkoisessa ja kohtuu edullisessa haluaa pysyä - kannattaa ennen ostoa koeajaa Cannondalen CAAD 10 runkoiset pyörät.
Siis eikö kaikki pyörät ole yhtä mukavia? Ei - tietenkin maastopyörien täysjousto ja etujoustolliset ovat oma lukunsa ja vaikka kokemusta niistä löytyy niin ei siitäkään enempää vaan jäykistä pyöristä sananen. Teräs on tunnetusti mukavuudeltaan parhaimipia materiaaleja pyörän runkoon ja sitten on hiilikuitu, joka voidaan tehdä halutunlaiseksi mukavuudeltaan ja sitten on alumiini, jota sanotaan mukavuuden kannalta materiaaliltaan vaikemmaksi - herkästi murtuvaa, kevyttä ja mukavuudeltaan - no - epämukavaa...
Totta - osittain. Meidän perheessä on tällä hetkellä neljä täysjäykkää alumiinirunkoista pyörää: Kuwahara kruiseri, Nishiki hybridi, Insera 3-v hybridi ja Colnago Dream maantiepyörä. Minä ajelen niillä kaikilla - tai siis Kuwahara on tehnyt alumiinit eli runko on murtunut mutta kokemuksia on siitäkin. Mutta asiaan eli mukavuuteen. Kuwahara, Insera ja Nishiki ovat mukavuudeltaan kammottavia virityksiä. Jokainen epätasaisuus tienpinnasta tulee suoraan läpi persuksiin ja siitä selkärankaan ja jos hammasproteesit olisi, niin ei nekään paikallaan pysyisi. Colnago, huippulaatuinen alumiini maantierunko, puolestaan nielee töyssyt ja ajaminen on nautintoa. Ja Colnago käyttäytyy todella mallikaasti siitä huolimatta, että siinä 23mm kilparenkaat eli ilmatilaltaan todella pienet verrattuna näihin verrokkeihin, joiden renkaat ottaa enemmän vastaan tien epätasaisuuksia ja siitä huolimatta välittää iskut läpi.
Ero on oikeasti järkyttävä mutta olettasin, että Nishikien, Inseroiden ja Kuwaharojen suunnittelussa on ollut tärkeintä saada runko aikaiseksi, jotta siitä saataisiin osat ripustamalla polkupyörä. Ja se, että onko pyörä mukava, on ollut toissijaista ja hinta sekä valmistuskustannukset ensisijaista.
Pointti siis kai on se, että samasta materiaalista voi alumiininkin tapauksessa saada ajettavuudeltaan hyvinkin erilaisia runkoja ja laadukas ja mukava tulee yleensä hintalapun kanssa. Suosituksena - mikäli alumiinirunkoisessa ja kohtuu edullisessa haluaa pysyä - kannattaa ennen ostoa koeajaa Cannondalen CAAD 10 runkoiset pyörät.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Rengasrikkoja kaksin kappalein
Tämän päivän kalustohävikki:
- 2 Sisärengasta
- 1 Ulkorengas
- Klossit
Ja miten... Duuniin mennessä pyörä alkoi pitämään outoa ääntä ja sitten paluumatkalla takarengas tyhjeni Töölönlahdella. Kävi ilmi, että ihan perus paperinitojan niitti oli pystyssä renkaassa. No nopea sisärenkaan vaihto Oopperan kulmalla ja CO2-pumpulla ilmat renkaaseen ja kun kumi oli täynnä niin uusikin sisuskumi vuosi. Siitä sitten apostolin kyydillä Suomen urheiluaittaan, jossa huomasin ulkorenkaassa olevan aika massiivisen viillon eli se jäi myös siihen ja matkaan lähti sisäkumi ja Schwalben Durano (himassa olisi ollut bränikkä Ultremo ZX odottamassa) ja vaihto siinä keskellä Annankatua ja liikkeestä vielä jalkapumpulla ilmat. Himassa sitten tarkastelin vielä Timen impact klossit jotka oli jo valmiiksi kuluneet mutta tuon kävelyreissun jälkeen ne oli sitten niin loppu, että ruuvasin jo viime kesänä hankkimani klossit tilalle...
Normaalisit 45 min työmatkaan meni kaikenkaikkiaan 1:30 ja 69€ päälle...
Ensi tuntuma Duranosta - rullaa todella hyvin Vittoria Zaffiroon verrattuna - Ihan Ultremo ZX:n veroinen... Jännää miten suuria eroja voi maantiepyörän renkaissa olla!
Tilastollisesti jos trendiä ennustaisi niin ei hyvältä näyttäisi:
1990 (ensimmäinen maastopyöräni) - 04/2013: rengasrikkoja 0
05/2013-07/2013: rengasrikkoja 4
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Tahkon 60 km takana
Kotiuduttu. Tavoiteaika oli alle 5 tuntia mutta jäin siitä reilun minuutin. Minuutin, jonka olisin voinut säästää matkan varrella. Mutta joo yli meni.
timhar's 5:02 h Mountain biking Move
Lähtössä olin luonnollisesti innokkaasti ja kaikki sujui mallikkaasti noin 400 metriä kunnes huomasin ettei Ambit näyttänyt nopeutta eli Bike Pod ei toiminut. Ekat stopit sitten siihen ja tarkistamaan Podin etäisyys pinnoista - ei ongelmaa. Pysäytin mittaukset ja aloitin suorituksen alusta ja sitten se lähti toimimaan ja toimi noin 25 kilometriin saakka ja sitten enään satunnaisesti. En tiedä mitä mätti mutta ei tule olemaan enään mun maastopyörässä kiinni.
Lämpötila oli yli 25 koko matkan ja tuntui tosi kuumalta ja kaikki juoma todistettavasti meni mitä join (siitä myöhemmin). Pelkäsin kramppeja 2008:n kokemusten pohjalta mutta niitä ei tällä kertaan tullut.
Ylämäet Kinahmi I ja II sekä El Grande oli mulle liikaa... I:sessa jouduin jäämään lepäämään pitkän talutuksen jälkeen. II:sen jyrkkyyttä en edes muistanut ja El Grandeen saapuessani oli energiat aika finaalissa.
4. Huollon jälkeen alkoi energiat olemaan lopussa eli pyörällä en saanut enää sykkeitä yli 165:n. Viimeisessa (5.) huollossa joudun kiristämään kengän klossin - ei tunnu hiilikuitu pohjissa kovin hyvin pysyvän paikoillaan. Siihen meni muutama minuutti. Muutoin tekniikan puolesta ei ollut juurikaan ongelmia. Renkaat tosin luistivat aikalailla kaikilla - kuiva keli tartutti pölyt renkaisiin ja mutaisissa kohdissa ja juuraikoissa ne sitten luistelivat aika holtittomasti - mun teorian mukaan. Itsellä siis oli Contin XKingit UST:ina. Rengasrikkoja näkyi myös paljon.
Niin se El Grande ja loppuhuipennus ennen maalia... Olin siis loppu: jalat ja energiat, joten El Grande oli sellaista ajamisen ja kävelyn välimaastoa ja kauniisti sanottuna tuskaa... No se loppui aikanaan sinne jonnekkin hissilinjan alle, jossa alkoi sitten yrjöttämään - siinä mä sitten yritin yrjötä sen maagiset pari minuuttia ilman mitään tulosta ja siihen tavoite viiden tunnin alitus viimeistään meni. Loppu menikin sitten näpsäkästi alamäkeen ja olin maalissa heti 120km:n voittajan jälkeen.
Opetukset:
timhar's 5:02 h Mountain biking Move
Lähtössä olin luonnollisesti innokkaasti ja kaikki sujui mallikkaasti noin 400 metriä kunnes huomasin ettei Ambit näyttänyt nopeutta eli Bike Pod ei toiminut. Ekat stopit sitten siihen ja tarkistamaan Podin etäisyys pinnoista - ei ongelmaa. Pysäytin mittaukset ja aloitin suorituksen alusta ja sitten se lähti toimimaan ja toimi noin 25 kilometriin saakka ja sitten enään satunnaisesti. En tiedä mitä mätti mutta ei tule olemaan enään mun maastopyörässä kiinni.
Lämpötila oli yli 25 koko matkan ja tuntui tosi kuumalta ja kaikki juoma todistettavasti meni mitä join (siitä myöhemmin). Pelkäsin kramppeja 2008:n kokemusten pohjalta mutta niitä ei tällä kertaan tullut.
Ylämäet Kinahmi I ja II sekä El Grande oli mulle liikaa... I:sessa jouduin jäämään lepäämään pitkän talutuksen jälkeen. II:sen jyrkkyyttä en edes muistanut ja El Grandeen saapuessani oli energiat aika finaalissa.
4. Huollon jälkeen alkoi energiat olemaan lopussa eli pyörällä en saanut enää sykkeitä yli 165:n. Viimeisessa (5.) huollossa joudun kiristämään kengän klossin - ei tunnu hiilikuitu pohjissa kovin hyvin pysyvän paikoillaan. Siihen meni muutama minuutti. Muutoin tekniikan puolesta ei ollut juurikaan ongelmia. Renkaat tosin luistivat aikalailla kaikilla - kuiva keli tartutti pölyt renkaisiin ja mutaisissa kohdissa ja juuraikoissa ne sitten luistelivat aika holtittomasti - mun teorian mukaan. Itsellä siis oli Contin XKingit UST:ina. Rengasrikkoja näkyi myös paljon.
Niin se El Grande ja loppuhuipennus ennen maalia... Olin siis loppu: jalat ja energiat, joten El Grande oli sellaista ajamisen ja kävelyn välimaastoa ja kauniisti sanottuna tuskaa... No se loppui aikanaan sinne jonnekkin hissilinjan alle, jossa alkoi sitten yrjöttämään - siinä mä sitten yritin yrjötä sen maagiset pari minuuttia ilman mitään tulosta ja siihen tavoite viiden tunnin alitus viimeistään meni. Loppu menikin sitten näpsäkästi alamäkeen ja olin maalissa heti 120km:n voittajan jälkeen.
Opetukset:
- Ei BikePodia maasturiin Suunto Ambitin kanssa
- Max 1-1,5 litraa juomaa mukaan. Loput huolloista
- Suolaa, suolaa enemmän suolaa
- Syö huolloissa tai ota mukaan
- Mäkitreeni (missä pääkaupunkiseudulla voisi treenata noin 200 metrin korkeusero nousuja?) ja peruskunto
- Kenkien pitää sopia lestiltään, jos niitä pitää jalassa yli 4 tuntia.
Mutta joo hyvä ja opettavainen reissu. Mitään ei opi jos pysyy mukavuus alueellaan
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Tulevana lauantaina 29.6.2013 TahkoMTB
Eilisen testilenkin jälkeen tein päätöksen Tahkolle lähdöstä. Lenkki oli parasta mitä eteläsuomella on tarjota mutta myös aavistuksen kiellettyä vaikkakaan en ymmärrä miksi. Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä:
timhar's 2:11 h Mountain biking Move
Jokatapauksessa pyörä kulki ja nautin kovasti ajamisesta ja selkä tuntui tosi hyvältä, joten siitä se päätös sitten lähti. Tänään ensin ilmoittauminen, sitten majoituksen hankinta ja nyt vaan odottelen Perjantaita, jolloin auton nokka kohti Nilsiän Tahkovuorta ja lauantaina itse kisa.
Ajoin TahkoMTB:n vuonna 2008 hiukan päälle viiteen tuntiin aika minimaalisilla treeneillä, joten nyt ilmoittauduin (mukamas parempi kuntoisena) ns. 9:40 lähtöön eli tavoiteajalla 4:15-5:00. Vaikka Tahkon reitti vuosittain hieman muuttuukin, niin nyt en ole täysin ummikkona matkassa eli nyt tietää hieman mitä reitillä tulee eteen ja miten jakaa voimia ja vauhtia. Niin jos vauhtia pääsee jakamaan kun joutunee ajamaan aikamoisessa jonossa.
Pyörä on aika hyvässä iskussa ja UST:t (Contin XKingit) pitää ilmat paremmin sisällään kuin vanhat Schwalbet eli en ole sitten asennuksen kuin tarkkaillut paineita renkaissa. Takavaihtajaa jouduin säätämää viikonloppuna mutta nyt tuntuu toimivan taas hyvin - kumma juttu sisänsä, että takavaihtajan säätö oli käytännössä ensimmäinen viiteen vuoteen... Toisaalta Colnagossa en ole tehnyt sitä ensimmäistäkään säätöä (toki muistaen, että siinä meni takavaihtaja paskaksi viime kesänä).
Huoltopisteita reitillä tulee olemaan hyvin mutta kuitenkin parilla patukalla ja täydellä urheilujuomalla täytetyllä kolmen litran Camelbakilla matkaan. Ehkä suolaa jossain muodossa kramppeja estämään (muutoinkin kuin urheilujuomana) ja ehkä geeli hätätapausta varten. Geeli on vaan mun keholle usein liian extreme elvytys siten, että ukko tipahtaa tonttiin molemmat reidet krampissa, joten se tosiaan on vaan todellinen hätävara ja käytetään vain jos muutoin matka on sujunut krampeitta. Jos ei siis geeleistä ole kokemusta niin kannattaa jättää pois - toi väärä paikka opetella.
Huoltopisteitä varmaan jätän ekan ja kolmannen väliin, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu.
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Levänneenä Ambitin mukaan
Harvinainen näky viime aikoina. |
Huomenna ehkä kevyt maastolenkki pitkin Espoon keskuspuistoa eli pari tuntia sopivassa välissä ja siitä kohti Juhannusta pääsääntöisesti maastopyöräilen ja kävellen ja ennenkaikkea selän ehdoilla. Maantiepyörän selkään varmaan ehkä viikon päästä. Maantiepyöräily tuntuu selälle paskemmalta, koska se on asennoltaan staattisempaa ja aiheuttaa mun mielestä ongelmia huonon selän kanssa.
torstai 13. kesäkuuta 2013
Takapakkia
Selkä on kipeä - kipeämpi kuin kertaakaan sitten viime syksyn. Buranaa ja jäägeeliä on kulunut ja golfpallohierontaa käytetty. Toipumisen takapakin aiheutti maantiepyörällä töissä käynti eli en malttanut toipua ja tämä päivä on ollut todella tuskaa.
Golfpallohieronta on melko hyvä metodi hieroa itse omaa ristiselkää. Homma toimii trigger hieronnan periaatteilla eli painetaan yhtä kipeää pistettä niin kauan kunnes kipu alkaa hellittää. Käytännössä siis asetutaan matolle selälleen ja etsitään golfpallolle ristiselän lihasten alueelta paikka, joka sattuu ja asetaan golfpallo siihen ja lasketaan kehon paino golfpallon päälle. Sitten masokistisesti kärsitään kunnes olo alkaa helpottua ja sitten etsitään uusi kivulias triggerpiste. Palloa ei siis liikuteta vaan annetaan olla paikallaan. Tuota kun sietää 15-20 minuuttia, on olo parempi.
Lääkkeet on ongelma eli en halua kolmiolääkkeitä ja parasetamolit sekä ibuprofeiinit ei toimi. Arcoxia niminen lääke toimisi tai siis toimi loistavasti kunnes tulin allergiseksi sille. Ketorinista menee massu sekaisin jne. Motifenea en ole kokeillut.
TahkoMTB jää väliin jos ei ihmeitä tapahdu...
Golfpallohieronta on melko hyvä metodi hieroa itse omaa ristiselkää. Homma toimii trigger hieronnan periaatteilla eli painetaan yhtä kipeää pistettä niin kauan kunnes kipu alkaa hellittää. Käytännössä siis asetutaan matolle selälleen ja etsitään golfpallolle ristiselän lihasten alueelta paikka, joka sattuu ja asetaan golfpallo siihen ja lasketaan kehon paino golfpallon päälle. Sitten masokistisesti kärsitään kunnes olo alkaa helpottua ja sitten etsitään uusi kivulias triggerpiste. Palloa ei siis liikuteta vaan annetaan olla paikallaan. Tuota kun sietää 15-20 minuuttia, on olo parempi.
Lääkkeet on ongelma eli en halua kolmiolääkkeitä ja parasetamolit sekä ibuprofeiinit ei toimi. Arcoxia niminen lääke toimisi tai siis toimi loistavasti kunnes tulin allergiseksi sille. Ketorinista menee massu sekaisin jne. Motifenea en ole kokeillut.
TahkoMTB jää väliin jos ei ihmeitä tapahdu...
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Selän toipuminen edistyy.
Burana ja Felden kuurilla mennään ja elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Eilinen ja aamu tosin oli melko tuskaa selän kipujen vuoksi mutta kävin iltapäivällä tekemässä palauttavan ajelun vaimon kanssa ajaen itse vaimon hybridillä pikkuinen lastenistuimessa. Ajettiin noin 14 kilometriä Espoon rantoja.
Jos toi kramppi olisi tullut 5-6 vuotta sitten ei tänään olisi mies päässyt edes sängystä ylös (eikä sen puoleen huomenna tai ylihuomenna) eli vaikka ikää on tullut lisää, niin selän krampit on helpottuneet. Johtuuko se sitten siitä ettei lihaksistossa ole enää samanlaista voimaan kuin nuorempana vai mistä. Ei toi mun selän ja vatsan lihaksisto kuitenkaan ihan kuralla ole... Aamulla tosin kehossa oli vielä melko massivinen suoja-asento eli kivun muovaama asento, jossa lihasjännitykset ja kipu pistää kehon virheasentoon, jota ei huomaan ellei peilistä osaa katsoa.
No en valita, että olen päässyt toistaiseksi näin helpolla ja jos aamu ei huomenna ole ihan tuskaa, niin enköhän mä pyöräile töihin luvatuista sateista huolimatta.
Mutta joo maastossa ajoa on tällä hetkellä ihan liian vähän ottaen mahdollisen TahkoMTB osallistumisen huomioon. Eli joko skippaan sen tai sitten keskityn maastolenkkeihin lähiviikkoina.
Jos toi kramppi olisi tullut 5-6 vuotta sitten ei tänään olisi mies päässyt edes sängystä ylös (eikä sen puoleen huomenna tai ylihuomenna) eli vaikka ikää on tullut lisää, niin selän krampit on helpottuneet. Johtuuko se sitten siitä ettei lihaksistossa ole enää samanlaista voimaan kuin nuorempana vai mistä. Ei toi mun selän ja vatsan lihaksisto kuitenkaan ihan kuralla ole... Aamulla tosin kehossa oli vielä melko massivinen suoja-asento eli kivun muovaama asento, jossa lihasjännitykset ja kipu pistää kehon virheasentoon, jota ei huomaan ellei peilistä osaa katsoa.
No en valita, että olen päässyt toistaiseksi näin helpolla ja jos aamu ei huomenna ole ihan tuskaa, niin enköhän mä pyöräile töihin luvatuista sateista huolimatta.
Mutta joo maastossa ajoa on tällä hetkellä ihan liian vähän ottaen mahdollisen TahkoMTB osallistumisen huomioon. Eli joko skippaan sen tai sitten keskityn maastolenkkeihin lähiviikkoina.
lauantai 8. kesäkuuta 2013
Liian aktiivinen alku päivään...
Aamulla heti aamiaisen jälkeen asentamaan aution kattotelineita, hakemaan spaceriä ja vaihtamaan se eiliseltä jäänyt stemmi. Kaikki sujuikin kuin tanssi kunnes tajusin, että kattotelineiden työkalut ja lukot on auton takakontissa ja kontin päällä 5*50 litraa multaa. No multien autosta poisottohan ei ole kovin kummoinen juttu selkävammaiselle ja ei niiden takaisinlaittokaan silloin kun pääsee nostamaan korkelta. No toiseksi viimeisen nostin maasta ja niks naks selkä paskaks...
Ei paha kramppi eli ei sängyn pohjalle valittavana vihanneksena mutta muuten viikonlopun aikataulut uusiksi. Eli porukka lenkki oli eka uhraus ja huomenna katsotaan tilannetta uudelleen mihin suuntaan homma kehittyy. Lääkkeitä on vetästy 2*600ug Burana ja huomenna lisää... Ei vielä tiedä miten tää etenee. Tulehdus pitää vaan saada jotenkin kuriin. Muutoin voi olla tuskaiset ajat edessä.
Ei paha kramppi eli ei sängyn pohjalle valittavana vihanneksena mutta muuten viikonlopun aikataulut uusiksi. Eli porukka lenkki oli eka uhraus ja huomenna katsotaan tilannetta uudelleen mihin suuntaan homma kehittyy. Lääkkeitä on vetästy 2*600ug Burana ja huomenna lisää... Ei vielä tiedä miten tää etenee. Tulehdus pitää vaan saada jotenkin kuriin. Muutoin voi olla tuskaiset ajat edessä.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Kevyttä kalustopäivitystä ja PODit
Maastopyörässä on ollut alusta saakka samat renkaat ja sain ystävälismielisen vinkin, että kannatais varmaan vaihtaa, kun niissä on jonkinverran kuulemma kehitystä tapahtunut yli viidessä vuodessa. Vinkki oli Maxxis Ardenttien suuntaan mutta hetkisen tutkittuani tulin päätelmään, että niissä on mun kunnolle liian raskaskuvio. Halusin jotain hieman rulllavampaa päädyin Contin XKing 2.2 ja UST-mallina/Tubeless mallina. Kiekothan mulla Mavicin CrossMax ST eli UST vanne ja huolimatta siitä, että tavallinen rengas ja sisäkumi olisi kevyempi, niin päätin jatkaa sisärenkaattomalla combolla. Tiivisteeksi Schwalben tai siis Stanin NoTubes litkut tiivistämään rengasta vanteeseen. Asfaltilla ainakin tuntui kevyemmältä kuin vanhat Schwalbet.
Stemmi, Easton EA-70 90mm 6-astetta, tuli myös mutta sen asennus jäi kiinni spacerista eli olisi tarvinnut yhden lisää. Joten ajoasennon muutos AllMountain tyylisestä enemmä Trail tyyliseen paremmin ylämäessä toimivaan jäi vielä tekemättä mutta katsellaan huomenna, josko spacerin, jostain löytäisi.
Maastopyörästä lähti mittari samaan syssyyn ja tilalle tuli Suunnon BikePOD ja Maantiepyörään asensin CadenssiPODin jo eilen. Molemmat Podit pariutui hienosti Ambitin kanssa ja maantiepyörällä jo ehdin toteamaan sen toimivuuden sekä sopivan kadenssi keskiarvon (+80 rpm) työmatkalla. BikePod menee huomenna testiin Lohjan porukkamaastolenkillä.
Kadenssi Podin asennusta hieman haittasi pystyputken juomateline jolloin Podi jää "haukkaavaan" asentoon. Mutta normaalisti polkiessa kenkä kyllä kiertää ton Podin niin kaukaa, ettei sen pitäisi haitata.
Noi Suunnon Podit on muuten Mavicin tekemiä siis Amer-konsernin sisäistä yhteistyötä.
BikePodin täsmäytys eli rengasmitta annetaan Ambitille Movescountin kautta ja se synkkautuu sieltä muiden synkkien mukana moveslinkillä Ambittiin.
Conti Xking |
Stemmi |
BikePod (Kuva on muuten ylösalaisin) |
CadencePod |
Cadence@Colnago |
Noi Suunnon Podit on muuten Mavicin tekemiä siis Amer-konsernin sisäistä yhteistyötä.
BikePodin täsmäytys eli rengasmitta annetaan Ambitille Movescountin kautta ja se synkkautuu sieltä muiden synkkien mukana moveslinkillä Ambittiin.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Muutamia Suunto Ambit huomioita käytöstä
Tällaisia juttuja tullut eteen:
- GPS synkka - vaikka onkin ollut ihan OK Ambitin mielestä - on jälkikäteen kartalla kohtuu pielessä oikeaa sijaintiin nähden. Tapahtuu harvoin mutta kuitenkin.
- Samaan aikaan ei nopeusmittaus GPS:n kautta ei ole myöskään kunnossa.
- Vedessä yllättäin paineeseen perustuva korkeusmittaus on luonnollisesti aivan kujalla tai sitten sukelsin Extreme Runissa kolmensadan metrin syvyyteen.
- Sähkökentät aiheuttavat häiriöitä sykevyöhön tai sitten mun pulssi on oikeasti 213 alamäessä... Tätä tosin tapahtuu huomattavasti vähemmin kuin mun vanhalla Polarilla, joka repi sykkeeksi 240 ennen eläköitymistä ihan joka sähköjohdosta.
torstai 30. toukokuuta 2013
Vasaloppetin paperit tuli
Hieman on huolestuttanut kevään mittaan kun Kokkolan matkatoimistosta ei ole kuulunut mitään. Helpotus tilanteeseen tuli tällä viikolla eli ilmoittatutumiset on kunnossa ja Vasaloppet odottaa ensitalvena. Yksi meidän porukasta on perunut lähtönsä hyvästä syystä ja jos Matkatoimistolla ei ole ollut ketään jonotuslistalla niin siellä saattaapi olla paikka vapaana...
Treenit menee edelleen työmatkapyöräilyn puitteissa eli 40 km jokatoinen arkipäivä ja extrat viikonloppuna. Laadullisesti syketasot on tiputettu tuonne alle 140 keskisykkeisiin ja keskinopeus (taukoineen - 17 tienylitystä matkalla) on nyt jossain 24-25 km/h välillä tuolla sykealueella.
Pitäis johonkin väliin sovitella maastolenkkejä Tahkoa varten mutta myös kolmen neljän tunnin 80+ km lenkki maantielle... Katsellaan...
Treenit menee edelleen työmatkapyöräilyn puitteissa eli 40 km jokatoinen arkipäivä ja extrat viikonloppuna. Laadullisesti syketasot on tiputettu tuonne alle 140 keskisykkeisiin ja keskinopeus (taukoineen - 17 tienylitystä matkalla) on nyt jossain 24-25 km/h välillä tuolla sykealueella.
Pitäis johonkin väliin sovitella maastolenkkejä Tahkoa varten mutta myös kolmen neljän tunnin 80+ km lenkki maantielle... Katsellaan...
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Maantie vs. maasto
Maastopyöräilykaudenkin aloitus meni melko myöhäiseksi mutta lauantaina sekin tuli tehtyä porukkalenkillä Lohjalla. Poikkeuksellisesti lähdettiin liikenteeseen jo klo 12 kun normaalisti viikonloppulenkki ajetaan klo 15 Jäähallin parkkikselta. Toinen omituisuus lenkin kesto oli kolme tuntia ja kolmanneksi lenkki sisälsi lenkkitauon tai siis makkaranpaistotauon, johon olin asianmukaisesti varautunut grillimakkaralla. Nämä pienet säädöt liittyi siihen, että tosi olematon yhdiksemme hoiti osaltaan Lohjanjärven ympäri pyöräilyn lähtöjärjestelyjä.
Anyway takaisin lenkkiin - porukka jakaantui kahteen ryhmään hitaampi koostui noin 15 ajajasta ja nopeampi neljästä, johon melko rohkealla otteella itsekin tuppaannuin ottaen huomioon, että vetäjä oli ns. ajokoiraosastosta. No mä taas kuvittelin olevani hyvässä kunnossa talven hiihtojen, parin maantiepyöräilyviikon ja lenkeilyn pohjilta...
Voi miten väärässä taas olinkaan:
timhar's 2:39 h Mountain biking Move
Jep - räkäposkella mentiin... Ja ero maantien ja (teknisen)maastonvälillä kirjoitettiin maitohapoilla reisilihaksiin. Maantiellä pääsee niin helpolla kun vaan pyörittää tasaisesti. Maastossa polkeminen vaatii maastonhuomioonottoa eli tasainen pyöritys perusteholla on luksusta ja todellisuus melko riuhtovaa polkemista, jossa joutuu käyttämään paljon etureiden lihaksia ja voimaa ja pakaroissakin tuntui aivan toisenlaiselta...
Reitillä käytiin Lohjan Liessaaressa, jossa on paljon hyvää teknistä polkua, Talmoonmäellä (teknistä kallioilla ajoa ja vauhdikkaita alamäkiä + tahdon portaat, joista en ole vielä ikinä ylös päässyt) ja sitten perussiirtymiä näiden ääripäiden välillä ja makkaran paistoa Gunnarlan majalla.
Pyörä toimi huonosti - kalusto sivulla olenkin jo maininnut, että on paska keula - nyt se oli taas paska sekä jäykkä ja kun takarenkaassa oli vielä liian vähän painetta niin... Paskakeula, takapainoisuus ja lyhytstemmi ja tuntui että keula on kokoajan ilmassa tai keula pompotti ja takapää tasapainotti niiamalla - tuskaa ja energia kului turhaan kehon jännittämiseen, jolla fiksasi pyörän ongelmia.
Ostoslistaan: Uusi keula, pidempi stemmi ja uudet renkaat tai sitten vaan uusi pyörä.
Anyway takaisin lenkkiin - porukka jakaantui kahteen ryhmään hitaampi koostui noin 15 ajajasta ja nopeampi neljästä, johon melko rohkealla otteella itsekin tuppaannuin ottaen huomioon, että vetäjä oli ns. ajokoiraosastosta. No mä taas kuvittelin olevani hyvässä kunnossa talven hiihtojen, parin maantiepyöräilyviikon ja lenkeilyn pohjilta...
Voi miten väärässä taas olinkaan:
timhar's 2:39 h Mountain biking Move
Jep - räkäposkella mentiin... Ja ero maantien ja (teknisen)maastonvälillä kirjoitettiin maitohapoilla reisilihaksiin. Maantiellä pääsee niin helpolla kun vaan pyörittää tasaisesti. Maastossa polkeminen vaatii maastonhuomioonottoa eli tasainen pyöritys perusteholla on luksusta ja todellisuus melko riuhtovaa polkemista, jossa joutuu käyttämään paljon etureiden lihaksia ja voimaa ja pakaroissakin tuntui aivan toisenlaiselta...
Reitillä käytiin Lohjan Liessaaressa, jossa on paljon hyvää teknistä polkua, Talmoonmäellä (teknistä kallioilla ajoa ja vauhdikkaita alamäkiä + tahdon portaat, joista en ole vielä ikinä ylös päässyt) ja sitten perussiirtymiä näiden ääripäiden välillä ja makkaran paistoa Gunnarlan majalla.
Pyörä toimi huonosti - kalusto sivulla olenkin jo maininnut, että on paska keula - nyt se oli taas paska sekä jäykkä ja kun takarenkaassa oli vielä liian vähän painetta niin... Paskakeula, takapainoisuus ja lyhytstemmi ja tuntui että keula on kokoajan ilmassa tai keula pompotti ja takapää tasapainotti niiamalla - tuskaa ja energia kului turhaan kehon jännittämiseen, jolla fiksasi pyörän ongelmia.
Ostoslistaan: Uusi keula, pidempi stemmi ja uudet renkaat tai sitten vaan uusi pyörä.
torstai 23. toukokuuta 2013
Nyt sekin on koettu - rengasrikko
Oon omistanut nyt tuon mun maantiepyörän yli seitsemän vuotta ja ennen tätä viikkoa en ollut ikinä kokenut yhtään rengasrikkoa. Yksi viikko voi kaiken muuttaa - tän viikon saldo kaksi rengasrikkoa. Ensimmäinen rengasrikko tapahtui Ruoholahdessa - selkeästi kivi tai lasinsiru läpi renkaan - pihinän saattelemana hidastus, takarenkaan irroitus, sisäkumin vaihto ja CO2-pumpulla renkaan täyttö - aikaa kului rauhallisesti suoritettuna 7 minuuttia.
Toisen kerran rengas oli tyhjänä tänään töistä lähtiessä -> tarkistin paremmin ulkorenkaan ja siihen tosiaan oli jäänyt kiinni joko kivi tai lasinsiru ja oli sitten puhkaissut uuden sisäkumin. Sain tuon piikin poistettua mutta nyt olen kahden vaiheilla - vaihtaako ulkorenkaan vai ei. Ulkorengas on Schwalben Ultremo ZX eli melko kisahenkinen ja ei todellakaan pistonkestävä mutta tuskin tuossa olisi mikään rengas kestänyt - sen verran syvälle oli tuo vieras esine kaivautunut.
No vaihdoin renkaan ja ajoin kotiin ilman ongelmia mutta aavistuksen mietityttää toi ulkorengas... Onko kuituja katkennut ja voiko tuosta reiästä vielä koitua haittaa? Ja jos ostaa uuden niin pitäiskö mennä johonkin paremmin pistosuojattuun "kaupunki" renkaaseen - toisaalta Ultremoakin on kehitetty lisää tälle vuodelle eli senkin pitäisi kestää...
200km pyörällä meni rikki kahdessa viikossa eli hyvässä vauhdissa ollaan. Viikonloppuna joko makkaranpaistokeikka MTB:llä tai Lohjanjärven ympäripyöräily... Giro siis jää väliin.
Toisen kerran rengas oli tyhjänä tänään töistä lähtiessä -> tarkistin paremmin ulkorenkaan ja siihen tosiaan oli jäänyt kiinni joko kivi tai lasinsiru ja oli sitten puhkaissut uuden sisäkumin. Sain tuon piikin poistettua mutta nyt olen kahden vaiheilla - vaihtaako ulkorenkaan vai ei. Ulkorengas on Schwalben Ultremo ZX eli melko kisahenkinen ja ei todellakaan pistonkestävä mutta tuskin tuossa olisi mikään rengas kestänyt - sen verran syvälle oli tuo vieras esine kaivautunut.
No vaihdoin renkaan ja ajoin kotiin ilman ongelmia mutta aavistuksen mietityttää toi ulkorengas... Onko kuituja katkennut ja voiko tuosta reiästä vielä koitua haittaa? Ja jos ostaa uuden niin pitäiskö mennä johonkin paremmin pistosuojattuun "kaupunki" renkaaseen - toisaalta Ultremoakin on kehitetty lisää tälle vuodelle eli senkin pitäisi kestää...
200km pyörällä meni rikki kahdessa viikossa eli hyvässä vauhdissa ollaan. Viikonloppuna joko makkaranpaistokeikka MTB:llä tai Lohjanjärven ympäripyöräily... Giro siis jää väliin.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Extreme Run Vantaa
Eilen juoksin Vantaan Extreme Runin noi 4000 muun osallistujan kanssa karnevaalihengessä. Sijoitus oli hupisarjassa luokkaa 200+ ja aika 1:55. Lähtökohdat oli huonot sairastamisen vuoksi ja myös sen takia, että olin pyöräillyt töihin kolme kertaa edellisellä viikolla melko kovalla tahdilla ja myös juossut jalkojen valmistava lämmittelyn eli mulla oli Ambitin mukaan 100 tuntia lepovelkaa startissa... Niin ja toi oli kai 11. lenkki juosten pariin vuoteen eli juoksun lajikuntoa ei voi sanoa olevan. Reissu oli kova...
Alussa lähtöpaikka jäi liian taakse ja ensimmäiset kolme kilsaa meni pientareen kautta ohitellessa ja sitten vasta pääsin normaaliin rytmiin (jos mulla sellaista on). Reitillä oli melkoiset ylä- ja alamäet koska latupohjia pitkin mentiin ja sitten oli ne esteet tai haitat. Eli joessa uimista ja juoksemista. Alumiinitelineillä ja köysiverkoilla kiipeämistä, lunta, mudassa kontaamista, putkien läpi juoksua jne. Vain lumitykki puuttui tai no sekin löytyi mutta se suihkutti vettä. Vittumaisin osuus oli se kymmenen metrin joen ylitys, jossa henki salpaantui ja tuntui, ettei eteenpäin pääse ollenkaan...
timhar's 1:56 h Running Move
Vauhti pysyi tasaisena eli molemmat kierrokset meni noin 57 minuuttiin. Keskisyke oli 164 ja ihan lopussa alkoi pohkeet tuntumaan siltä, että kramppi olisi tulossa mutta maali tuli ennen kramppeja.
Hyvin järjestetty tilaisuus - ainoa parannus mitä tuli mieleen olisi kello maalivaatteen / kaaren yläpuolella... Niin ja kuten aina matkalla tarjottava urheilujuoma oli aivan liian laimeaa...
Tänään on ollut Extreme Runista ja sen jälkeisestä saunaillasta johtuen snadisti halolla hakattu olo mutta eiköhän tuon fillarin aamulla saa taas liikenteeseen kohti töitä...
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Työmatkaliikenne
Tuohon malliin lähtee jo fillarilla eli toinen päivä työmatkoja fillarilla kasassa ja kilometrit tällä kaudella lähestyy jo sataa kilometriä eli kyllä niitä kilsoja tulee kun vihdoin pääsee pyörän selkään...
timhar's 0:47 h Cycling Move
Mäet on tuskaa - ei vaan kulje - jalat hapottaa samantien ja vauhti pysähtyy kuin seinään... Kuullostaa hieman siltä, että Paloheinä, Malminkartano tai Solvallan tie kutsuu ja asiaan tehdään korjaus...
timhar's 0:47 h Cycling Move
Mäet on tuskaa - ei vaan kulje - jalat hapottaa samantien ja vauhti pysähtyy kuin seinään... Kuullostaa hieman siltä, että Paloheinä, Malminkartano tai Solvallan tie kutsuu ja asiaan tehdään korjaus...
maanantai 13. toukokuuta 2013
Vihdoin pyörän selkään
Noin pyöräilykausi aloitettu töihin ja takaisin ajamalla. Matka on karvan yli 20 kilometriä. Maisemaltaan todella vaihteleva: Länsiväylää, Ruoholahden kanavan rantaa, baanaa, Töölönlahtea ja Alppipuistoa. Todella kaunis reitti. Vaihtoehtona on kiertää Leppävaaran ja radanvartta pitkin Käpylään mutta jotenkin Baanan auettua reitiksi on useimmiten valikoitunut keskustan läpi.
Se reitistä ja sitten vähän pyöräilystä. Tarkoituksena oli ottaa toipilaan rauhallisesti ja sillä suunnitelmalla mentiin. Yskää ja nuhaa lukuunottamatta ei juurikaan muita ongelmia ollut ja menomatkalla keskinopeus oli liikennevalo stoppeineen 23 ja paluumatkalla jo lupaavat 25. Pulssitasot jäin snadisti korkealle mutta joo tästä lähdetään... Pyörä toimi hyvin mutta niinhän se aina.
Pulssitasoille olisi mannaa jos ei olisi hirveä hinku ajaa kaikki muut työmatkailijat kiinni ja ohi! Viime kesänä en hävinnyt työmatkatempossa kuin kerran...
Huomenna jalkojen herättely juoksuun, jotta ei tuu ihan hirveä shokki lauantain Extreme Runissa.
Loppuviikko näyttää Ti: 8,5 km kevyt juoksu noin tunti, Ke: 20km+20km työmatka fillari, Pe: 20km+20km työmatkafillari ja lauantaina 16km juoksu...
Rankka viikko tiedossa.
Se reitistä ja sitten vähän pyöräilystä. Tarkoituksena oli ottaa toipilaan rauhallisesti ja sillä suunnitelmalla mentiin. Yskää ja nuhaa lukuunottamatta ei juurikaan muita ongelmia ollut ja menomatkalla keskinopeus oli liikennevalo stoppeineen 23 ja paluumatkalla jo lupaavat 25. Pulssitasot jäin snadisti korkealle mutta joo tästä lähdetään... Pyörä toimi hyvin mutta niinhän se aina.
Pulssitasoille olisi mannaa jos ei olisi hirveä hinku ajaa kaikki muut työmatkailijat kiinni ja ohi! Viime kesänä en hävinnyt työmatkatempossa kuin kerran...
Huomenna jalkojen herättely juoksuun, jotta ei tuu ihan hirveä shokki lauantain Extreme Runissa.
Loppuviikko näyttää Ti: 8,5 km kevyt juoksu noin tunti, Ke: 20km+20km työmatka fillari, Pe: 20km+20km työmatkafillari ja lauantaina 16km juoksu...
Rankka viikko tiedossa.
lauantai 11. toukokuuta 2013
Ensikosketus läskiin
Alkaa pikkuhiljaa elämä voittamaan - tauti toivon mukaan nujerrettu (kop kop). Tää ja huominen vielä kevyesti toipumista ja sitten se fillari esiin. Fillareista puheenollen sain tänään Lohjanharjulla ensikosketuksen ja koeajon läskiin eli fatbike-tyypiseen polkupyörään.
Fatbike on normaalia huomattavasti paksummilla renkailla varustettu polkupyörä joka on aikoinaan kehitetty kai talvipyöräksi mutta asiaan vihkiytyneet ajelevat niillä kesät talvet ja on pyörämaailmassa "kuuminta hottia".
Fatbike on tyypillisesti (aina) jäykkärunkoinen ilman joustokeulaa - joustona käytetään pakuja renkaita ja matalia ilmapaineita renkaissa, jolloin renkaan kokoonpainuminen/rullaaminen hoitaa pahimmat töyssyt. Muutenkin tekniikkaa on yksinkertaistettu eli eturattaista koeajopyörässä oli vai yksi ja takana sen normaalin yhdeksän. Käsittääkseni levyjarrut on yleensä talvikäyttöä silmällä pitäen mekaaniset. Saa korjata dataa jos olen väärässä....
Nopeasti (pari minuuttia) testasin ihan parkkis ja katukiveys pikkukikkailulla. Ihan jännä kokemus - renkaat rullasivat ihan kivasti. Töyssyt tuntui ranteisiin ja persuksiin huomattavan lujaa täysjoustoon tottuneelle mutta pehmeähän se oli 90-luvun alun maastopyöriin verrattuna, joilla minäkin aktiivisemman pyöräilyn aloitin. Kokonainen lenkki olisi hauska kokeilla...
Ihan harkittava juttu ensitalveksi, jos etelän säät kolmen hyvän lumitalven jälkeen on vähälumisemmat ja kuntoa pitää pitää yllä Vasaloppettiin.
Fatbike on normaalia huomattavasti paksummilla renkailla varustettu polkupyörä joka on aikoinaan kehitetty kai talvipyöräksi mutta asiaan vihkiytyneet ajelevat niillä kesät talvet ja on pyörämaailmassa "kuuminta hottia".
Fatbike on tyypillisesti (aina) jäykkärunkoinen ilman joustokeulaa - joustona käytetään pakuja renkaita ja matalia ilmapaineita renkaissa, jolloin renkaan kokoonpainuminen/rullaaminen hoitaa pahimmat töyssyt. Muutenkin tekniikkaa on yksinkertaistettu eli eturattaista koeajopyörässä oli vai yksi ja takana sen normaalin yhdeksän. Käsittääkseni levyjarrut on yleensä talvikäyttöä silmällä pitäen mekaaniset. Saa korjata dataa jos olen väärässä....
Vanne on 26 tuumainen - renkaan ulkokehä lähes 29-tuumaisen luokkaa. |
Ihan harkittava juttu ensitalveksi, jos etelän säät kolmen hyvän lumitalven jälkeen on vähälumisemmat ja kuntoa pitää pitää yllä Vasaloppettiin.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Suunto Ambit 2 ja 2S julkaistu
Edelleen sängynpohjalla, joten noiden uutuuksien analyytinen tarkastelu jää hieman vajaavaiseksi mutta kirjoitetaan nyt jotain ajankuluksi. Ambit 2 on malleista parempi ja Ambit 2S riisuttu versio. Riisutusta 2S:sta puuttuu alkuperäisessä Ambitista ja Ambit 2:sessa olevan ilmanpaineeseen liittyvät toiminnot sekä navigoinnin takaisin löytäminen.
Muutoin Ambit 2:siin on tullut lisää kaivattuja ominaisuuksia, joista allekirjoittaneelle tärkein on mahdollisuus liittää ANT-podeja enemmän kuin yksi. Se on tärkeä ominaisuus maantiepyöräilijälle eli saada samaan aikaan nopeus ja kadenssi ja jos pro-tasolla liikutaan, niin myös poljintehon mittaus. Siis asioita, jotka on ollut mm. Polarissa jo tähän saakka. Lisäksi mm. intervalliajastimet sekä uintisovellukset on lisätty.
Suunto Appseille on jätetty 2:sessa enemmän vapaata muistia kuin alkuperäisessä - tämähän aiheutti käyttäjissä melkoisen porun kun Suunto ilmoitti ettei 2:sen softaa julkaista Ambitille. Poru oli sen verran kovaa, että Suunto joutui osittain peräytymään ja lupasivat optimoida koodia siten, että vanhaan ambittiin saadaan lisää tilaa. Ymmärrettävää sinänsä: Ei rannetietokoneisiin kannata tai voi jättää huvikseen turhaa muistia eikä laittaa liian parasta prossua jne. Se on aina tilan, toimintojen ja kustannusten välinen kompromissi. Mutta kuitenkin mm. Ambit 2:sen uintisovellukset ei tule olemaan saatavilla alkuperäiselle Ambitille.
Tosiaan mielenkiintoisia uudistuksia ja jos nyt olisin ostamassa niin maantiepyöräilyn vuoksi valitsisin ehdottomasti uudemman mallin mutta tällä hetkellä tyydyn tuohon olemassa olevaan alkuperäiseen. Käytetään se nyt ensiksi loppuun (tai siirretään vaimon käyttöön) ja sitten hankitaan Ambit 3 tai 4. Suunto kuitenkin...
Alkuperäinen on edelleen varteenotettava vaihtoehto varsinkin uuden mallin laskettua alkuperäisen Ambitin hintoja.
Muutoin Ambit 2:siin on tullut lisää kaivattuja ominaisuuksia, joista allekirjoittaneelle tärkein on mahdollisuus liittää ANT-podeja enemmän kuin yksi. Se on tärkeä ominaisuus maantiepyöräilijälle eli saada samaan aikaan nopeus ja kadenssi ja jos pro-tasolla liikutaan, niin myös poljintehon mittaus. Siis asioita, jotka on ollut mm. Polarissa jo tähän saakka. Lisäksi mm. intervalliajastimet sekä uintisovellukset on lisätty.
Suunto Appseille on jätetty 2:sessa enemmän vapaata muistia kuin alkuperäisessä - tämähän aiheutti käyttäjissä melkoisen porun kun Suunto ilmoitti ettei 2:sen softaa julkaista Ambitille. Poru oli sen verran kovaa, että Suunto joutui osittain peräytymään ja lupasivat optimoida koodia siten, että vanhaan ambittiin saadaan lisää tilaa. Ymmärrettävää sinänsä: Ei rannetietokoneisiin kannata tai voi jättää huvikseen turhaa muistia eikä laittaa liian parasta prossua jne. Se on aina tilan, toimintojen ja kustannusten välinen kompromissi. Mutta kuitenkin mm. Ambit 2:sen uintisovellukset ei tule olemaan saatavilla alkuperäiselle Ambitille.
Tosiaan mielenkiintoisia uudistuksia ja jos nyt olisin ostamassa niin maantiepyöräilyn vuoksi valitsisin ehdottomasti uudemman mallin mutta tällä hetkellä tyydyn tuohon olemassa olevaan alkuperäiseen. Käytetään se nyt ensiksi loppuun (tai siirretään vaimon käyttöön) ja sitten hankitaan Ambit 3 tai 4. Suunto kuitenkin...
Alkuperäinen on edelleen varteenotettava vaihtoehto varsinkin uuden mallin laskettua alkuperäisen Ambitin hintoja.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Kuntoilija sairastaa... Häntä säälikäämme
Siirtyminen hiihdosta pyöräilyyn on kussut aivan totaalisesti eli pyöräily kilometreja kasassa toistaiseksi nolla! Ensin sairastuin johonkin hengitystieinfektioon, sitten kävin viikon lomalla Kreetalla, jossa sain aikaiseksi kaksi juoksulenkkiä ja havaitsin Kreetan potentiaalin pyöräilylomaan. Treenejä piti tulla enemmän mutta sitten perheen pikkuinen sairastui, joten aika meni itkuisen, köhäisen pikkutytön kanssa. Siinä välissä ehdin ilmoittautua Vantaan Extreme Runiin ja kuin tikarilla selkään: kotiin palattuani olo tuntui ekana työpäivänä jotenkin veltolta ja tänään lääkärin kautta loppuviikon sairikselle: Virusperäinen hengitystieinfektio neljäs puoleen vuoteen ja toinen vajaaseen kuukauteen. No siihen Extreme Runiin on kuitenkin puolitoista viikkoa aikaa eikä ole tietoa, koska oon kunnossa edes juoksemiseen...
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Juoksu, Juoksu, Juoksu...
Niin tuolta tuolla Movescountissa nyt näyttää mun treenit. Hiihtokausi ohi ja Fillarikausi ei ole jotenkaan ottanut tuulta alleen, kun noi säät on taas mitä on. Ja kun selkä on kestänyt niin mikäs siinä. Viikonloppuna rankan firman strategiamatkan Riikaan oheistuotteena kaksi loistavaa lenkkiä, joista toisella oli seuraakin - eikä mitä tahansa seuraa vaan mies, joka on juossut 3000 metrin esteet alle 8:25 - heitä ei montaa suomessa ole. Kaikesta strategialäträämisestä huolimatta lenkit oli laadullisesti hyviä hyvällä syketasolla.
Eilen juoksin sitten kotimaisemissa 8,5 kilsaa yli 10 km/h keskinopeudella. Syketasot oli aavistuksen korkealla mutta sujui kuitenkin.
Josko sittenkin Extreme Runiin Vantaalle 18.5?
Giro d' Espoo pyöräilyssä 25.5 edelleen mielessä osallistumisen suhteen. Järjestäjien riitojen ja kaiken säädön vuoksi vaan vaikuttaa siltä, ettei tällä kertaa ole saatu massoja liikkeelle. Toisaalta ei välttämättä olisi haitaksikaan, jos tiellä olisi tilaa - reittihän on ihan kiva Kylmälän tien pintaa lukuunottamatta ...
Eilen juoksin sitten kotimaisemissa 8,5 kilsaa yli 10 km/h keskinopeudella. Syketasot oli aavistuksen korkealla mutta sujui kuitenkin.
Josko sittenkin Extreme Runiin Vantaalle 18.5?
Giro d' Espoo pyöräilyssä 25.5 edelleen mielessä osallistumisen suhteen. Järjestäjien riitojen ja kaiken säädön vuoksi vaan vaikuttaa siltä, ettei tällä kertaa ole saatu massoja liikkeelle. Toisaalta ei välttämättä olisi haitaksikaan, jos tiellä olisi tilaa - reittihän on ihan kiva Kylmälän tien pintaa lukuunottamatta ...
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Ihanan kivulias juoksu
Joka kevät tapahtuu testijuoksu eli testi siitä, että voinko juosta. Lyhyt lenkki tyypillisesti noin puoli tuntia ja sitten kotiin odottamaan selkäoireita. Tämän kevään lenkki oli eilen:
timhar's Running Move 6.4.2013 - Move at Movescount.com
Itse juoksu meni hyvin - ei siis ongelmia. Illalla havaitsin erilaisia kolotuksia selässä ja yöllä selkä oli kipeä mutta koskapa se ei olisi. Aamulla oli selkä snadisti jäykkä mutta nyt olo on OK. Varsin lupaavaa eli voi tehdä toisenkin testin ja sitten miettiä esim Extreme Runia ja kenties lenkkareita kun noi Kayanot taitaa olla liian pienet (normaalisti kengät on 41 tai 42 - Kayanot on 43,5 ja pienet - sovitettu liian ohuella sukalla)
Ambitin esivalinnat on päivitetty kesälajeihin eli kesä on alkanut ja ulkona sataa lunta.
timhar's Running Move 6.4.2013 - Move at Movescount.com
Itse juoksu meni hyvin - ei siis ongelmia. Illalla havaitsin erilaisia kolotuksia selässä ja yöllä selkä oli kipeä mutta koskapa se ei olisi. Aamulla oli selkä snadisti jäykkä mutta nyt olo on OK. Varsin lupaavaa eli voi tehdä toisenkin testin ja sitten miettiä esim Extreme Runia ja kenties lenkkareita kun noi Kayanot taitaa olla liian pienet (normaalisti kengät on 41 tai 42 - Kayanot on 43,5 ja pienet - sovitettu liian ohuella sukalla)
Ambitin esivalinnat on päivitetty kesälajeihin eli kesä on alkanut ja ulkona sataa lunta.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Kaksi lenkkiä, joista toinen darran tyngässä...
Tältä viikolta tämän päivän ja keskiviikon lenkit samalla reitillä eli "keskuspuiston Strutsilla" jotakuinkuin samanlaisessa kelissä ajallisesti 20 sekunnin sisään ja silti kaikki oli tänään toisin.
timhar's Crosscountry skiing Move 27.3.2013 - Move at Movescount.com
timhar's Crosscountry skiing Move 31.3.2013 - Move at Movescount.com
Jälkimmäinen lenkki siis keskisykkeeltään viisi lyöntiä kovempi. Kalorin kulutukseltaan 100 kaloria suurempi - rankka lenkki kaikinpuolin ja todella väsynyt olo koko lenkin ajan ja sen jälkeen.
Miksi näin?
Join illalla viiniä puoli pulloa eli määrällisesti vähän mutta selkeä vaikutus pulssitasoihin, energisyyteen ja lihaksistoon
Opetus:
Jos haluat rankan lenkin aloita tankkaaminen jo illalla etanolipitoisin juomin... :-)
Positiivista: 1. pääsiäispäivästä huolimatta latuja oli ajettu koneella... Veronmaksaja arvostaa!
timhar's Crosscountry skiing Move 27.3.2013 - Move at Movescount.com
timhar's Crosscountry skiing Move 31.3.2013 - Move at Movescount.com
Jälkimmäinen lenkki siis keskisykkeeltään viisi lyöntiä kovempi. Kalorin kulutukseltaan 100 kaloria suurempi - rankka lenkki kaikinpuolin ja todella väsynyt olo koko lenkin ajan ja sen jälkeen.
Miksi näin?
Join illalla viiniä puoli pulloa eli määrällisesti vähän mutta selkeä vaikutus pulssitasoihin, energisyyteen ja lihaksistoon
Opetus:
Jos haluat rankan lenkin aloita tankkaaminen jo illalla etanolipitoisin juomin... :-)
Positiivista: 1. pääsiäispäivästä huolimatta latuja oli ajettu koneella... Veronmaksaja arvostaa!
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Surkea lenkki perinteisellä
Eilen mun piti hiihtää kauden toinen pitkä lenkki ja etukäteen lähiympäristön muutoksista tiesin, että jollei lunta tule lisää niin todennäköisesti viimeinen perinteisen lenkki.
Lenkki meni pieleen heti alusta - innostuin Keskupuiston kuntolenkillä liian kovaan vauhtiin (VO2 piikki 44) ja havaitsin jo silloin, että sukset lipsuu...
timhar's Crosscountry skiing Move 25.3.2013 - Move at Movescount.com
Tarkoitus oli mennä Solvallaan - no otin oikoreitin ennen Pirttimäkeä ja missasin Solvallan risteyksen eli eksyin. Sitten tarttui kaikki paska pohjaliisteriin ja lopuksi liisteri kului pois, niin että tasatyöntö oli järkevin tapa edetä. Kunnes Ikean pellolla latu oli jo niin sula ettei tasatyöntökään työntänyt eteenpäin... Sitten loppui kunto ja loppumatka keskuspuistossa olikin jo melko tuskaa...
Ja kun illalla piti julkaista tää niin Movescount oli rikki eli linkkiä ei saanut liitettyä. Eli melko pettymys päiväksi.
Tänään kävin Paloheinässä pulkkailemassa taaperon kanssa. Paloheinässä näytti tilanne oikein hyvältä ja väkeä oli liikenteessä runsain joukoin ottaen huomioon, että oli arkipäivä - josko huomenna menisi vapaan lenkille?
Lenkki meni pieleen heti alusta - innostuin Keskupuiston kuntolenkillä liian kovaan vauhtiin (VO2 piikki 44) ja havaitsin jo silloin, että sukset lipsuu...
timhar's Crosscountry skiing Move 25.3.2013 - Move at Movescount.com
Tarkoitus oli mennä Solvallaan - no otin oikoreitin ennen Pirttimäkeä ja missasin Solvallan risteyksen eli eksyin. Sitten tarttui kaikki paska pohjaliisteriin ja lopuksi liisteri kului pois, niin että tasatyöntö oli järkevin tapa edetä. Kunnes Ikean pellolla latu oli jo niin sula ettei tasatyöntökään työntänyt eteenpäin... Sitten loppui kunto ja loppumatka keskuspuistossa olikin jo melko tuskaa...
Ja kun illalla piti julkaista tää niin Movescount oli rikki eli linkkiä ei saanut liitettyä. Eli melko pettymys päiväksi.
Tänään kävin Paloheinässä pulkkailemassa taaperon kanssa. Paloheinässä näytti tilanne oikein hyvältä ja väkeä oli liikenteessä runsain joukoin ottaen huomioon, että oli arkipäivä - josko huomenna menisi vapaan lenkille?
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Kotiseutukierros - Espoon keskuspuisto
Tän aamun hyvä pakkaskelin lenkki Puolarmaarista lähtien ympäri Espoon keskuspuistoa... Teknisestihän toi keskuspuisto ei ole kovin vaativaa latua mutta ihan OK. Tuli ekaa kertaa hiihdettyä myös tuo keskuspuiston kuntorata vai mikä sen nimi nyt onkaan.
timhar's Crosscountry skiing Move 22.3.2013 - Move at Movescount.com
Keskinopeus oli 13 km/h ja rasitustasot oli mun mielestä kohtuu alhaiset. Keli oli kyllä myös hyvä mutta kuitenkin kokonaisuutena tosi hyvä lenkki ja positiivinen fiilis - Kunto on selkeästi noussut alkutalvesta...
Sama on myös luettavissa Movescountin VO2 arvoista... Tän (kevyen)lenkin max VO2 oli 42 ja alkutalvesta tuohon arvoon mentiin "räkä poskella". VO2 toppi taitaa olla tällä hetkellä Ambitilla mitattuna 51 eli ikäiselleni erinomaisen kunnon rajoilla...
timhar's Crosscountry skiing Move 22.3.2013 - Move at Movescount.com
Keskinopeus oli 13 km/h ja rasitustasot oli mun mielestä kohtuu alhaiset. Keli oli kyllä myös hyvä mutta kuitenkin kokonaisuutena tosi hyvä lenkki ja positiivinen fiilis - Kunto on selkeästi noussut alkutalvesta...
Sama on myös luettavissa Movescountin VO2 arvoista... Tän (kevyen)lenkin max VO2 oli 42 ja alkutalvesta tuohon arvoon mentiin "räkä poskella". VO2 toppi taitaa olla tällä hetkellä Ambitilla mitattuna 51 eli ikäiselleni erinomaisen kunnon rajoilla...
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Havuja...
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Kevät on pyöräkuumeen aikaa
Pyöräkuume tulee joka kevät - mitä vanhempi pyörä on käytössä sen varmemmin. Aina samat kuviot: markkinakatsaus, haave pyörän haarukointi, komponenttien valinta ja excelöinti kustannusten kartoittamiseksi ja lopuksi se excelista löytyvä saldo karkoittaa sen kuumeen ja päätän vetää vielä kauden vanhoilla pyörillä. Nyt jos rahasta ei olisi kiinni niin kuume on niin paha, että vaihtuisi molemmat pyörät... Tilalle tulisi hiilikuitua karmeaan gramma hintaan...
Kauden 2013 haavevalinnat:
Maastoon joko:
Ellsworth Evolve Carbon |
tai:
Ja maantielle ei ole muita vaihtoehtoja kuin:
Intense Spider 29 Comp |
Colnago M10S |
Colnagon saisi Campan Athena EPS-sarjalla ja hyvillä kiekoilla varmaan tuonne 5500-6000€ pintaan ja jos mahdollista speciaalimaalattuna tehdastilauksena (Colnagon tapauksessa hyväblogi aihe itsessään) ja noi maastopyörät lähtisi 6000€-7500€ väliin Shimanon tai SRAMin 2X10-setillä, hyvillä kiekoilla ja keulalla... Sitten ei olisi taas vuoteen pyöräkuumetta ja sen jälkeenkin se palaisi hyvin maltillisena.
Tää haaveilu pitäis varmaan päättää sanoihin: "täytyy laittaa lotto vetämään"
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Vasaloppet 2014 täyteen varattu
Niinhän siinä kävi. Vasaloppet varattiin täyteen alle kahdessa tunnissa... No onneksi itsellä _pitäisi_ olla ilmoittautuminen kunnossa.
Edit: Tarkennus - Vasaloppet 2014 blev fulltecknat på 10 minuter...
Edit: Tarkennus - Vasaloppet 2014 blev fulltecknat på 10 minuter...
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Lenkki Lohjalla
Tämän viikon treenit ei mennyt ihan suunnitellusti. Tarkoitushan oli vetää intervalleja maksimisykkeellä. No koska treenaan aamuisin ja yöt on ollut täällä Espoossa todella kylmiä, niin lenkit jäi maanantaiseen intervalliin Paloheinässä, joka ei sekään ollut laadullisesti kovin hyvä. Tarkoitus oli tehdä luonnollisella intervallilla eli spurttaamallla ylämäkeen ja lepuuttamalla tasaiset ja alamäet. No Paloheinän 7,5:sella ei ollut kuin jätemäen nousu sellainen, jossa päästiin lähelle maksimia ja muut nousut - muut nousut loppui ennenkuin syke ehti kiihtyä. Eli yhdessä mäessä sai pidettyä hyvin korkeaa sykettä ja puskea sitä vastaan... Taitaa olla merkki, että on joko kohtuu kunnossa tai sitten vaan ei osannut lähteä mukavuusalueelta - jälkimmäinen on ehkä se todennäköisin vaihtoehto. Toinen pointti on se, että Paloheinä ei ole vaativa latu.
Tänään kävin Lohjalla sukuloimassa tai no jätin vaimon ja tyttären sukuloimaaan ja otin itse erivapauden käydä harjulla hiihtämässä.
timhar's Crosscountry skiing Move 16.3.2013 - Move at Movescount.com
Toi lenkkihän on melkein tasaisen hiihtoa harjulta laskua ja nousua lukuunottamatta. Oikeastaan tylsä reitti ja pahimmillaan kilometri radanvartta yhteen suuntaan ja radan ylitys ja sitten takaisin. Mutta hyvä puoli siinä on se, ettei siinä pääse lepäämään vaan sykkeen voi pitää helposti haluamallaan tasolla tai syke nousee jollekin tasolle eikä alas tule :-) Tänään se taso oli korkea 160 jotakuinkin koko matkan mutta silti olin todella kevyllä jalalla liikkeellä. Olisin itseasiassa jatkanut toisen kierroksenkin mutta tein virheen ja ilmoitin asiasta vaimolle ja eihän se sitten käynyt.
Mutta joo hyvä lenkki tuollaiseen treeniin... Lohjalla on Muijalan kohdilla "hiihtomaa" tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, jossa puolestaan on yksi v-mäisimmistä laduista jossa olen hiihtänyt. Profiili yksinkertaisuudessaan harjulta alas ja välittömästi ylös ja tämä muistaakseni kolmeen tai neljään kertaan... Pari kertaa kävin tuolla asuessani ja joka oli yhtätuskainen...
Tänään kävin Lohjalla sukuloimassa tai no jätin vaimon ja tyttären sukuloimaaan ja otin itse erivapauden käydä harjulla hiihtämässä.
timhar's Crosscountry skiing Move 16.3.2013 - Move at Movescount.com
Toi lenkkihän on melkein tasaisen hiihtoa harjulta laskua ja nousua lukuunottamatta. Oikeastaan tylsä reitti ja pahimmillaan kilometri radanvartta yhteen suuntaan ja radan ylitys ja sitten takaisin. Mutta hyvä puoli siinä on se, ettei siinä pääse lepäämään vaan sykkeen voi pitää helposti haluamallaan tasolla tai syke nousee jollekin tasolle eikä alas tule :-) Tänään se taso oli korkea 160 jotakuinkin koko matkan mutta silti olin todella kevyllä jalalla liikkeellä. Olisin itseasiassa jatkanut toisen kierroksenkin mutta tein virheen ja ilmoitin asiasta vaimolle ja eihän se sitten käynyt.
Mutta joo hyvä lenkki tuollaiseen treeniin... Lohjalla on Muijalan kohdilla "hiihtomaa" tai miksi sitä nyt kutsutaankaan, jossa puolestaan on yksi v-mäisimmistä laduista jossa olen hiihtänyt. Profiili yksinkertaisuudessaan harjulta alas ja välittömästi ylös ja tämä muistaakseni kolmeen tai neljään kertaan... Pari kertaa kävin tuolla asuessani ja joka oli yhtätuskainen...
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Vasaloppet 2014
Päätavoitteeseen on nyt ilmoittauduttu. Duuniporukalla eli neljän hengen tiimillä. Päätettiin, että tehdään homma helpoksi ja otettiin Kokkolan matkatoimiston ryhmämatka, josta monesta lähteestä on tullut positiivista palautetta. Ei se halpa ole mutta helppo. Majoitus lähellä maalia - kuljetukset lähtöpaikalle jne.
Niin virallinen ilmoittautuminenhan alkaa 17.3.2013 klo 08:00 ja paikat loppuivat viime vuonna kahdessa viikossa ja tänä vuonna tehtänee ennätys. Kesällä järjestettävä CykelVasa meni täyteen 40 minuutissa siis 12000 ilmoittatumista!
Nyt on hieman vajaa vuosi aikaa treenata...
Niin virallinen ilmoittautuminenhan alkaa 17.3.2013 klo 08:00 ja paikat loppuivat viime vuonna kahdessa viikossa ja tänä vuonna tehtänee ennätys. Kesällä järjestettävä CykelVasa meni täyteen 40 minuutissa siis 12000 ilmoittatumista!
Nyt on hieman vajaa vuosi aikaa treenata...
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Suunto Ambit
Se on ollut väistämätöntä jo pitkään eli siirtyminen pois fillarimittareista ja erillisestä sykemittarista GPS-pohjaiseen liikunnan seurantaan. Tietokoneelle datansiirtoakin tein Polar 610 aikana kymmenisen vuotta sitten ja gps:n käytön yrityksiä tein pari vuotta sitten Samsung Galaxy S:llä. Tutut on käyttänyt paljon Garminin navigaattoreita ja osa käyttää kännykkäpohjaisia ratkaisuja... En ole kuitenkaan Navia halunnut, enkä Galaxyn kokemusten mukaan kännyykkään luottanut. Lisäksi kun molempia on ystäväpiirissä ns. uitettu siihen malliin, etten ole pitänyt niitä edes varteenotettavina vaihtoehtoina. Jotain fiksumpaa oli pakko olla tulossa ja niin oli ja se tuli markkinoille mun kannalta kuin varkain.
Lähdin vuodenvaihteessa ihan huvikseen tutkailemaan markkinaa ja jotenkin olin Polariin kallellaan ja katselin kuitenkin Suunnon sivustoa, koska Suunnon tuote mulla on sukellustietokoneena. No sieltä se sitten löytyi: Suunto Ambit. Suomessa suunniteltu ja Suomessa tehty.
Se on iso, siinä on sykemittari ja siinä on GPS. Se integroituu tietokoneeseen ja vielä parempaa Suunnon omaan SOME-ratkaisuun eli movescount:tiin (www.movescount.com) ja sitä kautta Twitteriin, Naamakirjaan, Bloggeriin jne. Se on vesitiivis, siihen saa pyörilyanturit jne. Eli kaikki mitä tällä hetkellä kaipaan paitsi Sukellustietokoneen ominaisuudet - paitsi en mä niitä oikeasti kaipaa, koska sukeltaminen on aivan v***n tylsää...
Mitä tuosta siis löytyy:
Laite liitetään erityisellä johdolla tietokoneen USB-liittimeen. Tiedonsiirto koneelle on yllättävän hidasta.
Korkeusmittari seuraa ilmanpainetta (eli jompaa kumpaa voi käyttää kerralla) ja siinä olisi kiva olla jonkinlainen reset arvo up/down painikkeiden lisäksi eli kun oon himassa saisin korkeudekseni 10 metriä ilman, että painan nappulasta sen alas 250 metristä.
Lisäantureita voi käsittääkseni lisätä vain yhden eli nopeus ja kadenssi ei voi samaan aikaan käyttää vaan jos kadenssin haluaa, niin silloin nopeus pitää ottaa GPS:ltä. Toisaalta kadenssia käytetään pääasiallisesti maantiepyörissä, jolloin GPS:n näytteenottotaajuden pitäisi olla riittävä.
Pääsääntöisesti mun reilun 20 moven kanssa laite on toiminut hyvin. Muutamaan otteeseen on GPS-yhteys hetkeksi kadonnut, joka paljastuu treenin jälkeen suorana viivana reittikartassa.
Moveslink vaatii MAC:illa välillä uudelleenkäynnistyksen, jotta se huomaa liitetyn Ambitin eli se ei toimi aivan optimaalisesti - joskus laitteen akku voi latautua täyteen ilman, että se saa yhteyden moveslinkin kautta.
Movescount on OK. Mitä se kaipaa on käppyröiden ja kartan välinen integraatio Sportstrackerin tyyliin mutta muutoin se on äärettömän mielenkiintoinen sovellus mm. uusien reittien löytämiseen sekä oman treenin analysoimiseen.
Tällä hetkellä parhaat hinnat Suomesta löytyy Haijaa:sta ja Varuste.netista ja omistat Dinersin kortin ja pisteitä, niin kannattaa käydä vilkaisemassa jäsenetuja - siellä on todella iloinen Ambit-tarjous.
Kaikenkaikkiaan hyvä tuote mun mielestä ja suosittelen. Muutamalla pienellä säädöllä tuosta saisi vielä paremman.
Se on iso, siinä on sykemittari ja siinä on GPS. Se integroituu tietokoneeseen ja vielä parempaa Suunnon omaan SOME-ratkaisuun eli movescount:tiin (www.movescount.com) ja sitä kautta Twitteriin, Naamakirjaan, Bloggeriin jne. Se on vesitiivis, siihen saa pyörilyanturit jne. Eli kaikki mitä tällä hetkellä kaipaan paitsi Sukellustietokoneen ominaisuudet - paitsi en mä niitä oikeasti kaipaa, koska sukeltaminen on aivan v***n tylsää...
Mitä tuosta siis löytyy:
- Sykemittaus
- Keskisyke
- Nopeus
- Keskinopeus
- GPS reitintalletus
- Väliajat
- HR ja korkeuskäyrät
- Taustavalo
- Sijainti
- POI:t eli kiinnostavat paikat
- Ilmanpaine eli mahdollisuus käyttää ilmanpaine tai korkeusmittarina.
- Esiasennetut harjoitusprofiilit eli lajeille sykerajoineen
- Harjoituslokikirjat
- Peak training effect arviointi ja harjoituksesta toipumisaika kumulatiivisesti, jos oikein olen ymmärtänyt
- Integraatio Movescountiin Moveslink ohjelmiston avulla - toimii myös MACissa
- Niin GPS:ään synkkaava kello eli niin tarkka kello, että kelpaa teknonörtteillekin.
Moveslink puolestaan tarjoaa kuorrutuksena:
Yksityispuolella
- Treeni kalenterin
- Treeni historian reitti-, HR-, korkeus-, nopeuskarttoineen jossa min,max ja k-a:t jne
- Muistiinpanot ja Tagit treeneihin
- Voi määrittää harjoituksia laitteelle eri lajeja ja eri treenejä (sykerajoja - ei muistu mieleen oliko intervalleja)
- Voi lisätä APPeja eli miniapplikaatioita laitteelle esim. Kaljan ansainta mittarin, joka laskee kuinka monta olutta voit (siis saat) juoda korvataksesi treenissa kulutetut kalorit.
SOME-puolella
- Muiden julkiset treenit ja reitit
- Ryhmiä
- Peukutusta toisten saavutuksille
- Mahdollisuus kommentoida
- Tapahtumia eli pienimuotoinen liikunta Facebook.
Siinä toimintoja - entäpä käyttö?
Asennukset ja päivityksen meni helposti. Ohjaus tapahtuu digikellomaisesti napeista. Start nappulan kautta treenin aloitukseen valitsemalla laji/treenin nimi. Treenin voi aloittaa, kun sykevyö ja GPS synkka on saatu. Tässä voi joskus kestää hieman aikaa mutta ei yleensä puolta minuuttia kauempaa. Start nappulalla treeni käyntiin. Sitten suosittelen laitteen lukitsemista, ettei treenivahingossa keskeydy kun esim. sauvanhihna tai taittunut ranne painaa nappuloita. Treenin lopuksi puretaan lukitus ja pysäytetään treeni ja laite antaa heti yhteenvedon, johon voi logikirjan kautta myöhemmin palata.Laite liitetään erityisellä johdolla tietokoneen USB-liittimeen. Tiedonsiirto koneelle on yllättävän hidasta.
Korkeusmittari seuraa ilmanpainetta (eli jompaa kumpaa voi käyttää kerralla) ja siinä olisi kiva olla jonkinlainen reset arvo up/down painikkeiden lisäksi eli kun oon himassa saisin korkeudekseni 10 metriä ilman, että painan nappulasta sen alas 250 metristä.
Lisäantureita voi käsittääkseni lisätä vain yhden eli nopeus ja kadenssi ei voi samaan aikaan käyttää vaan jos kadenssin haluaa, niin silloin nopeus pitää ottaa GPS:ltä. Toisaalta kadenssia käytetään pääasiallisesti maantiepyörissä, jolloin GPS:n näytteenottotaajuden pitäisi olla riittävä.
Pääsääntöisesti mun reilun 20 moven kanssa laite on toiminut hyvin. Muutamaan otteeseen on GPS-yhteys hetkeksi kadonnut, joka paljastuu treenin jälkeen suorana viivana reittikartassa.
Moveslink vaatii MAC:illa välillä uudelleenkäynnistyksen, jotta se huomaa liitetyn Ambitin eli se ei toimi aivan optimaalisesti - joskus laitteen akku voi latautua täyteen ilman, että se saa yhteyden moveslinkin kautta.
Movescount on OK. Mitä se kaipaa on käppyröiden ja kartan välinen integraatio Sportstrackerin tyyliin mutta muutoin se on äärettömän mielenkiintoinen sovellus mm. uusien reittien löytämiseen sekä oman treenin analysoimiseen.
Tällä hetkellä parhaat hinnat Suomesta löytyy Haijaa:sta ja Varuste.netista ja omistat Dinersin kortin ja pisteitä, niin kannattaa käydä vilkaisemassa jäsenetuja - siellä on todella iloinen Ambit-tarjous.
Kaikenkaikkiaan hyvä tuote mun mielestä ja suosittelen. Muutamalla pienellä säädöllä tuosta saisi vielä paremman.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Maksimisyke hukassa
Maksimisyke on jostain syystä Movescountin lenkkigraafeissa tipahtanut alkukauden 180:sta 175:teen ja samaan aikaan fyysisesti tuntuu rasitus olevan ns. Comfort zonella. 175:ssa vaan tulee jonkinlainen raja vastaan, jota ei helpolla pääse ylittämään. Toisaalta tuolta rajalta palautuu kohtuu hyvin - alkukauden 180:sta ei. Juttelin havainnoistani duunikollegan Suomen squash huipun kanssa ja hän sanoi, että tuttu juttu. Maksimisykettä pitää puskea ylöspäin tietoisella treenillä, josta esimerkkinä mäkivedot - sanoi Paloheinän tulleen tutuksi... 185-190 pitäisi olla kuulemma iän puolesta mahdollisuuksien rajoissa. Eli siitä inspiraatiota pariksi viikoksi tyyliin Paloheinän aamulenkit tehdään vapaalla tyylillä noudattaen luonnollista intervallia eli pusketaan ylämäkiin ja lepuutetaan rennosti tasaiset ja alamäet.
Viikonlopun hiihdot jäi vähiin vaimon menojen vuoksi - tänään tein tunnin lenkin Espoon keskuspuistoon ja ajatuksena oli vetää suht kovaa ja mäet vauhdilla.
timhar's Crosscountry skiing Move 10.3.2013 - Move at Movescount.com
Ongelmaksi muodostui Espoon keskuspuiston tasaisuus - ylämäet jotenkin loppuu kesken ennenkuin sykealue nousee toivotuksi eli laadullisesti ei tullut sellainen treeni kuin toivoin toisaalta raskaasti mentiin, josta merkkinä Ambitin antaman PTE 5.0 (Peak Training Effect). Väkeä oli liikenteessä ihan huolella - Puolarmaarin parkkipaikat täynnä ja tienvarret myös. Ladulla oli välillä hankala päästä eteenpäin, kun ihmiset piti taukoja mitä kummallisimmissa paikoissa välillä neljä rinnakkain...
Viikonlopun hiihdot jäi vähiin vaimon menojen vuoksi - tänään tein tunnin lenkin Espoon keskuspuistoon ja ajatuksena oli vetää suht kovaa ja mäet vauhdilla.
timhar's Crosscountry skiing Move 10.3.2013 - Move at Movescount.com
Ongelmaksi muodostui Espoon keskuspuiston tasaisuus - ylämäet jotenkin loppuu kesken ennenkuin sykealue nousee toivotuksi eli laadullisesti ei tullut sellainen treeni kuin toivoin toisaalta raskaasti mentiin, josta merkkinä Ambitin antaman PTE 5.0 (Peak Training Effect). Väkeä oli liikenteessä ihan huolella - Puolarmaarin parkkipaikat täynnä ja tienvarret myös. Ladulla oli välillä hankala päästä eteenpäin, kun ihmiset piti taukoja mitä kummallisimmissa paikoissa välillä neljä rinnakkain...
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Lähtökohdat - henkilökohtaista urheiluhistoriaa
Mä olen sitä ikäluokkaa, jolle Lasse Virenit ja Pekka Päivärinnat ja muut suomalaisen kestävyysjuoksun kulta-ajan tähdet oli suuria idoleita. Juoksukilpailut millä verukkeella tahansa oli veressä. Juostiin taloa ympäri, juostiin koulun välitunnit kisaa ekoilla luokilla, juostiin "maraton" eli 25 kertaa talon ympäri tai 10 kertaa Pihlajamäen ala-asten koulun ympäri. Tarhassa juostiin kilpaa jne. Se oli todella keskeinen osa lapsuutta. Kesät juostiin ja pelattiin fudista PK-35:sessa ja talvet pelattiin pipo- tai katulätkää ja mä hiihdin...
Ekoihin hiihtokisoihin osallistuin kai 6 vuotiaana lähtö oli Pihliksen koulun takaa ja siitä Pihliksen ja Pihlajiston väliselle suolle ja jossain siellä kääntöpaikka ja sitten takaisin. No itku ekassa ylämäessä ja maaliinkin pääsin. Sijoituin neljänneksi ja lähdin kotiin ja jälkikäteen kuulin voittaneeni lusikan - se lämmitti. Olin siis naivisti "hyvä hiihtäjä" - Taisin olla vika näin jälkikäteen ajateltuna...
Tarhassa olin juoksukisoissa aina nopein paitsi keväällä ennen tarhan loppumista jolloin Jani-Vesa jostain syystä alkoi voittamaan. Jani-Vesa oli liittynyt HKV:hen - treenasi siis salaa... Jani-Vesasta tuli sitten myöhemmin nuorten maajoukkue-juoksija...
Ala-asteella ekalla ja tokalla ei juuri hiihdetty mutta itse hiihtelin "harrastuksena" siis enemmän kuin muut. Kolmannelle kun mentiin niin meidän luokan voikka-tunnit pidettiin nelosluokkalaisten kanssa. Tuli talvi ja ekat "kisat" eli kolmos- ja nelosluokkalaiset aikaa vastaan Viikin ampumaradan ympäri eli 2365 m ja voitin nelosluokkalaisten parhaat minuutilla. Kelasin, että mä taidan olla ihan hyvä. Nelosluokkalaiset kelasi, että tarvii treenata - siis se söi niitä aika pahasti. No parin viikon päästä uudestaan: Nelosluokkalaisten parhaat tiputti minuutin ajasta ja minä puolitoista -> musta tulee isona hiihtäjä... Sitten Helsingin koulujen välisiin - olin 12.
Sitten oli aika löytää urheiluseura. Pihlajamäessä oli Pihlajamäen isku ja PK-35. Molemmissa touhusin. PK:ssa fudista sisäisessä sarjassa ja nuorten edareissa ja Pihlajamäen Iskussa hiihtoa ja yleisurheilua. Joskin yleisurheilua melko paljon vähemmin...
Kesä meni fudaten ja mä olin maalivahti, jonka suurin saavutus oli vain 2-0 häviö HJK:lle ja maalin pitäminen puhtaana yhden kauden ajan sisäisessä sarjassa ml. pilkun torjunta. Kunto ei maalivahtina noussut. Yleisurheilu ei iskenyt ja fillarilla ajettiin yleensä kevyellä rasituksella, joten kun talvi tuli homma alkoi kunnon suhteen jotakuinkin nollasta - se oli järjetön tasoitus kilpakumppaneille laduilla, jotka joko yleisurheili tai pelasi fudista kenttäpelaajana. Pihliksen piireissä pärjäsin ja pistin hyvin kampoihin 2 vuotta vanhemmalle Valentinille. Valentin oli onneton hiihtäjä mutta siitä tulikin sitten jonkin sortin kävelijä - se tais luonnistua paremmin :-)
Mutta TUL:n kisoissa ja piirikunnallisissa tuli lähinnä turpaan omissa ikäryhmissä. Hiihtoura jatkui kuitenkin kutosluokan loppuun ja parhaimmillaan olin koulujen välisissä yhdeksäs. Fudis loppui kun C-junnuihin ei saatu joukkuetta kasaan ja hiihto jotenkin vaan laantui kun tuloksia ei tullut. Faija osti Seiskaluokan talveksi vielä kunnon kamat mutta kerran kävin sauvamäessä ja keväällä hiihdin sarjan ainoana osanottajana Iskun mestariksi.
Teini-ikä meni ei mitenkään angstissa vaan C64:sella pelaten ja himassa lojuten ja noihin aikoihin Helsingin talvet tais olla kohtuu perseestä lumen suhteen. Liikuntatunnit oli ainoa kuntoilu seiskalta lukion loppuun. Episodi elämää, jonka olisi voinut elää paremmin kaikinpuolin, jos jotain muuttaa vois.
Lukion jälkeen inttiin ja sitä varten piti päästä kuntoon eli hirveä kuntokuuri käyntiin ilman mitään muuta suunnitelmaa kuin, että juostava on. Ja minä juoksin ja juoksin ja pääsinkin intin alkuun 2600m Cooper kuntoon ja armeija nosti vielä sitä kuntoa varsin hyvin ja niillä intin suksilla hiihtokin sujui kun tekniikka oli no aika paljon parempi kuin kollegoilla...
Intistä pois yliopistoon ja kunto alas ja paino ylös... Luojan kiitos kaverini meni naimisiin ja mun piti mahtua ylioppilaspukuun eli dieetti ja juokseminen alkoi. Juoksin paljon vantaanjoen rantoja ja myöhemmin PikkuHuopalahdessa asuessani Laajalahdenrantaa - kunto oli hyvä ja Endorfiinit tuli tutuiksi... Löysin myös maastopyöräilyn, joka johti intti kunnon kehityksen jälkeen seuraavaan projektiin vuonna 1999. Projekti oli jäämeren vaellus maastopyörällä Saariselältä Jäämerelle. Hieno reissu ja varmaan mun elämän kuntohuippu tuolloin - jaksoi polkea periaatteessa mitä vaan ja siitä lasku realiteetteihin eli mitä kuukauden tauko tekee kunnolle. Ilmentymänä samana syksynä ajettu Finlandia maastopyöräily...
2000 kesänä rakennettiin talo ja muutettiin Lohjalle. Siellä tutustuminen MTB-Lohja TOY (tosi olematon yhdistys) Lohjan kakkosnelosesta tuttutaho. Eka porukkalenkki 2001 keväällä rakentamisen jälkeen oli jäätävä kokemus jäätä maassa vielä noin kilometrin ajon jälkeen ymmärrys siitä, ettei se pääty hyvin... Rakentaminen vaikka raskasta onkin, ei nosta juurikaan kuntoa. Tuosta lenkistä alkoi kuitenkin aktiivinen vaihe ja liikunnan ilon löytyminen. 2003 varmaankin aloitin seinäkiipeilyn (7- parhaimmillaan) ja liityin kuntosalille ja ostin luistelusukset. Eli elin liikunnallisesti todella aktiivista vaihetta, joka päättyi jatkuviin noidannuoliin noin 2005-2006. Kunto oli hyvä mutta selän valuvika pisti tauolle mutta kipinä pysyi... Pyöräily tuli selkeästi ykköslajiksi seinäkiipeilyn jälkeen ja talvella hiihto. Golf pyöri kuvioissa kolmen kesän ajan mutta siinä tuli jossain määrin realiteetit vastaan: aikaa menee todella paljon ja huonot lyönnit ei todellakaan rentouta -> Pistetty jäähylle... Katsotaan sitten kun ei jaksa pyöräillä tai hiihtää ja jos selkä kestää...
2007 muutettiin takaisin Espooseen - kuntosali vaihtui Esportiksi ja työmatkakävely ja pyöräily yleistyi. 2008 osallistuin TahkoMTB:n 60km matkalle ja aikaa taisi kulua 5h 4min. 2011 rakennettiin taas taloa ja meille syntyi vauva, joka antaa omat mausteensa elämään ja ajankäyttöön. 2012 talon rakentamisen jälkeen oli taas aktiivinen vaihe, jonka huipenuma Tour de Helsinki alle viiteen tuntiin ja viikon tauon jälkeen kuntosalille ja selkä rikki. Joulukuussa 2012 pakotin itseni liikkeelle ja nyt talvella on hiihtäen kilometreja takana yli 350 ja selvät suunnitelmat kevät talvelle 2014 saakka tiedossa ja haaveita senkin jälkeen...
Nyt suunnitelmallisesti kroppa kuntoon ja treeniä huomioiden perheen. Tavoitteet on:
2013
Se historiasta! Tervetuloa seuraamaan matkaa mihin se viekään!
-Timo (Movescount: timhar)
Ekoihin hiihtokisoihin osallistuin kai 6 vuotiaana lähtö oli Pihliksen koulun takaa ja siitä Pihliksen ja Pihlajiston väliselle suolle ja jossain siellä kääntöpaikka ja sitten takaisin. No itku ekassa ylämäessä ja maaliinkin pääsin. Sijoituin neljänneksi ja lähdin kotiin ja jälkikäteen kuulin voittaneeni lusikan - se lämmitti. Olin siis naivisti "hyvä hiihtäjä" - Taisin olla vika näin jälkikäteen ajateltuna...
Tarhassa olin juoksukisoissa aina nopein paitsi keväällä ennen tarhan loppumista jolloin Jani-Vesa jostain syystä alkoi voittamaan. Jani-Vesa oli liittynyt HKV:hen - treenasi siis salaa... Jani-Vesasta tuli sitten myöhemmin nuorten maajoukkue-juoksija...
Ala-asteella ekalla ja tokalla ei juuri hiihdetty mutta itse hiihtelin "harrastuksena" siis enemmän kuin muut. Kolmannelle kun mentiin niin meidän luokan voikka-tunnit pidettiin nelosluokkalaisten kanssa. Tuli talvi ja ekat "kisat" eli kolmos- ja nelosluokkalaiset aikaa vastaan Viikin ampumaradan ympäri eli 2365 m ja voitin nelosluokkalaisten parhaat minuutilla. Kelasin, että mä taidan olla ihan hyvä. Nelosluokkalaiset kelasi, että tarvii treenata - siis se söi niitä aika pahasti. No parin viikon päästä uudestaan: Nelosluokkalaisten parhaat tiputti minuutin ajasta ja minä puolitoista -> musta tulee isona hiihtäjä... Sitten Helsingin koulujen välisiin - olin 12.
Sitten oli aika löytää urheiluseura. Pihlajamäessä oli Pihlajamäen isku ja PK-35. Molemmissa touhusin. PK:ssa fudista sisäisessä sarjassa ja nuorten edareissa ja Pihlajamäen Iskussa hiihtoa ja yleisurheilua. Joskin yleisurheilua melko paljon vähemmin...
Kesä meni fudaten ja mä olin maalivahti, jonka suurin saavutus oli vain 2-0 häviö HJK:lle ja maalin pitäminen puhtaana yhden kauden ajan sisäisessä sarjassa ml. pilkun torjunta. Kunto ei maalivahtina noussut. Yleisurheilu ei iskenyt ja fillarilla ajettiin yleensä kevyellä rasituksella, joten kun talvi tuli homma alkoi kunnon suhteen jotakuinkin nollasta - se oli järjetön tasoitus kilpakumppaneille laduilla, jotka joko yleisurheili tai pelasi fudista kenttäpelaajana. Pihliksen piireissä pärjäsin ja pistin hyvin kampoihin 2 vuotta vanhemmalle Valentinille. Valentin oli onneton hiihtäjä mutta siitä tulikin sitten jonkin sortin kävelijä - se tais luonnistua paremmin :-)
Mutta TUL:n kisoissa ja piirikunnallisissa tuli lähinnä turpaan omissa ikäryhmissä. Hiihtoura jatkui kuitenkin kutosluokan loppuun ja parhaimmillaan olin koulujen välisissä yhdeksäs. Fudis loppui kun C-junnuihin ei saatu joukkuetta kasaan ja hiihto jotenkin vaan laantui kun tuloksia ei tullut. Faija osti Seiskaluokan talveksi vielä kunnon kamat mutta kerran kävin sauvamäessä ja keväällä hiihdin sarjan ainoana osanottajana Iskun mestariksi.
Teini-ikä meni ei mitenkään angstissa vaan C64:sella pelaten ja himassa lojuten ja noihin aikoihin Helsingin talvet tais olla kohtuu perseestä lumen suhteen. Liikuntatunnit oli ainoa kuntoilu seiskalta lukion loppuun. Episodi elämää, jonka olisi voinut elää paremmin kaikinpuolin, jos jotain muuttaa vois.
Lukion jälkeen inttiin ja sitä varten piti päästä kuntoon eli hirveä kuntokuuri käyntiin ilman mitään muuta suunnitelmaa kuin, että juostava on. Ja minä juoksin ja juoksin ja pääsinkin intin alkuun 2600m Cooper kuntoon ja armeija nosti vielä sitä kuntoa varsin hyvin ja niillä intin suksilla hiihtokin sujui kun tekniikka oli no aika paljon parempi kuin kollegoilla...
Intistä pois yliopistoon ja kunto alas ja paino ylös... Luojan kiitos kaverini meni naimisiin ja mun piti mahtua ylioppilaspukuun eli dieetti ja juokseminen alkoi. Juoksin paljon vantaanjoen rantoja ja myöhemmin PikkuHuopalahdessa asuessani Laajalahdenrantaa - kunto oli hyvä ja Endorfiinit tuli tutuiksi... Löysin myös maastopyöräilyn, joka johti intti kunnon kehityksen jälkeen seuraavaan projektiin vuonna 1999. Projekti oli jäämeren vaellus maastopyörällä Saariselältä Jäämerelle. Hieno reissu ja varmaan mun elämän kuntohuippu tuolloin - jaksoi polkea periaatteessa mitä vaan ja siitä lasku realiteetteihin eli mitä kuukauden tauko tekee kunnolle. Ilmentymänä samana syksynä ajettu Finlandia maastopyöräily...
2000 kesänä rakennettiin talo ja muutettiin Lohjalle. Siellä tutustuminen MTB-Lohja TOY (tosi olematon yhdistys) Lohjan kakkosnelosesta tuttutaho. Eka porukkalenkki 2001 keväällä rakentamisen jälkeen oli jäätävä kokemus jäätä maassa vielä noin kilometrin ajon jälkeen ymmärrys siitä, ettei se pääty hyvin... Rakentaminen vaikka raskasta onkin, ei nosta juurikaan kuntoa. Tuosta lenkistä alkoi kuitenkin aktiivinen vaihe ja liikunnan ilon löytyminen. 2003 varmaankin aloitin seinäkiipeilyn (7- parhaimmillaan) ja liityin kuntosalille ja ostin luistelusukset. Eli elin liikunnallisesti todella aktiivista vaihetta, joka päättyi jatkuviin noidannuoliin noin 2005-2006. Kunto oli hyvä mutta selän valuvika pisti tauolle mutta kipinä pysyi... Pyöräily tuli selkeästi ykköslajiksi seinäkiipeilyn jälkeen ja talvella hiihto. Golf pyöri kuvioissa kolmen kesän ajan mutta siinä tuli jossain määrin realiteetit vastaan: aikaa menee todella paljon ja huonot lyönnit ei todellakaan rentouta -> Pistetty jäähylle... Katsotaan sitten kun ei jaksa pyöräillä tai hiihtää ja jos selkä kestää...
2007 muutettiin takaisin Espooseen - kuntosali vaihtui Esportiksi ja työmatkakävely ja pyöräily yleistyi. 2008 osallistuin TahkoMTB:n 60km matkalle ja aikaa taisi kulua 5h 4min. 2011 rakennettiin taas taloa ja meille syntyi vauva, joka antaa omat mausteensa elämään ja ajankäyttöön. 2012 talon rakentamisen jälkeen oli taas aktiivinen vaihe, jonka huipenuma Tour de Helsinki alle viiteen tuntiin ja viikon tauon jälkeen kuntosalille ja selkä rikki. Joulukuussa 2012 pakotin itseni liikkeelle ja nyt talvella on hiihtäen kilometreja takana yli 350 ja selvät suunnitelmat kevät talvelle 2014 saakka tiedossa ja haaveita senkin jälkeen...
Nyt suunnitelmallisesti kroppa kuntoon ja treeniä huomioiden perheen. Tavoitteet on:
2013
- TahkoMTB alle 5 tuntia
- Tour de Helsinki 32km/h keskinopusryhmässä maaliin
- Vasaloppet alle kahdeksan tuntia - riittää kun jaksaa maaliin!
Se historiasta! Tervetuloa seuraamaan matkaa mihin se viekään!
-Timo (Movescount: timhar)
torstai 7. maaliskuuta 2013
Eka postaus
Tästä se lähtee - testinä toissapäivän vapaan tyylin treeni Paloheinästä:
timhar's Crosscountry skiing Move 6.3.2013 - Move at Movescount.com
Menee vielä testin piikkiin mutta joo - asiaakin alkaa pikkuhiljaa tipahtelemaan Movescount linkkien lisäksi. Asiaa mm. siitä mikä Movescount on.
timhar's Crosscountry skiing Move 6.3.2013 - Move at Movescount.com
Menee vielä testin piikkiin mutta joo - asiaakin alkaa pikkuhiljaa tipahtelemaan Movescount linkkien lisäksi. Asiaa mm. siitä mikä Movescount on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)