Tour de Helsinki 2015

Aika 4:34 jotain parannusta viime vuoteen 7 minuuttia - ihan hyvin kokonaisuutena mutta kuntoon nähden liian nopea alkuvauhti kostautui.

Olin sopinut liittyväni kaverin treeniringin pieneen kymmenen hengen tiimiin ja tarkoitus siinä oli mennä sellaista itselle sopivaa 32-33 vauhtia. No saavuin Mäkelänkadulle about 20 vaille ja pienen etsiskelyn jälkeen porukka löytyikin ja käytiin nopeastai läpi suunnitelmaa.

Ei aikaakaan kun päästiin liikkeelle isossa massassa mentiin ja pikkujoukkueemme pysyi kasassa kohtuullisesti. Rajoitetun nopeuden vauhti oli kyllä hidas - kiusallisen hidas. No Leppävaaran jälkeen vapaa nopeus alkoi ja kas kummaa tiimi hajosi samantien vaikka oma vauhti oli reilut 35, jolla siis jäin tiimin kyydistä ja niin jäi moni muukin eli se siitä ja uudet suunnitelmat. Eli mistä löytää sopiva letka. Sopiva letka asettui Velskolan mäissä, jossa Rynkebyn nopeat ohittivat mut ja siitä tuli nopeasti sellainen about 100-150 ajajan jono ennen lepsämää, jolla tosin oli vauhtia aivan helvetisti mun kuntotasoon nähden mutta roikuin kuitenkin sykkeiden takoessa 150-170 välillä kokoajan. Sinänsä en ollut hengästynyt tai jalatkaan hapottanut - syke vain oli korkea. Arvelin, että noutaja tulee jossain vaiheessa mutta ajoin siinä letkan vikana, joka osaltaan vaikeutti ajamista heilurin vuoksi - joutui spurttaamaan oudoissa paikoissa. Jossain 50 kilsan tapahtui isompi kasa - joku päätti tehdä väistöliikkeen kuopalle ja nappasi toisen mukaan ja vaivoin muu joukko onnistui välttämään - tilanne oli suoraan seurausta siitä, että ajoivat kolme tai neljä rinnan. Nopea ryhmä mutta rumempaa ajamista kuin 30-ryhmässä viime vuonna. Tiivistäytyessä jarrujen sijaan ajettiin "koloihin" jne.

75km jälkeen alkoi olemaan voimat loppu ja vatsassa taas imeytymisongelmia kuten Tahkolla. 80 kilsassa en enää jaksanut ajaa psykologisesti tärkeää kahden pyörän mittaa kiinni ja 85 kilsassa annoin itselleni luvan ajaa omaan tahtiin ja suunnitelman vastaisesti pidin 95 kilsan huollossa 3min breikin tyhjentäen rakon ja vatsan. Siitä tauolta Nikkilään meni aluksi huonosti mutta hissukseen parantaen - se siis oli parannusta, että olin väsähtänyt ja ajoin soolona tarkoitti edelleen noin 30km/h keskinopeutta - kaksi vuotta sitten 24-26km/h oli todellisuutta katkenneena.

Nikkilän jälkeen vauhti oli edelleen ihan OK vaikkakin polveili oudosti - välillä sujui toisinaan ei. Nesteet eivät vieläkään pysyneet mahassa joten minitauko taas. Löysin pieniä ryhmiä, jossa melkein ketjuvetokin toimi. Siitä sitten 30km/h vauhtia eteenpäin ja melko tapahtumatylsästi Hakkilasta Velodromille maaliin siis virallisessa ajassa 4:34:XX.

Pyörä toimi, mies toimi vaikkakin katkesi mutta tempo katkeamisenkin jälkeen pysyi hyvänä. Eli parempaan oli eväät mutta tähänkin voi olla tyytyväinen. Tasainen 34km/h keskari vapaalle olisi varmaan ollut sopiva.

TdH 2013 - täydellinen katkeaminen

Päädyin sitten aiemmin mainostamaani comfort zone ryhmään eli 30 keskivauhtiin... Alku lähti normaalin hitaasti mutta Kehä ykkösen jälkeen vauhti nousi melkolailla yli 30:n - niin monsuuni sade alkoi jo ennen Haagaa -> josta rankkasadetta riitti Lepsämään saakka.
30 ryhmä taisi olla liian iso koska en nähnyt viirimiehiä alun jälkeen ja porukka oli hajalla jo ennen saattoajon loppua ja Velskolan jälkeen porukka oli pitkä nauha ja vaikka duunia tein aikalailla ei viirimiehiä alkanut näkymään ja itselle tuli selväksi, että ei ole mun päivä... Niin Velskolan mäissä sain selkäkrampin putkelta ajaessa ja loppumatka piti sitten pysyä satulassa, että olisi edes mahdollista päästä maaliin.

29 meni jo ennen Lepsämää ohi. Ei senkään ryhmän ajo mennyt ihan putkeen: "naisten" ryhmä eli 2 naista ja noin 20 miestä. Myöhemmin ensimmäisen tauon jälkeen se oli muodostunut jo oikeaksi ryhmäksi ja koska jätin 70km tauon väliin tuli 29 uudestaan mun ohi jossain 80km:ssa. Roikuin siinä hetken mutta sekin oli siinä vaiheessa liikaa. No mun tuskien taival jatkui... Jokelaan saakka menin jotakuinkin yksin tai pienissä ryhmissä, jossa vetohaluja ei löytynyt ja keskinopeus pysyi 30:n yläpuolella.

Ja sitten katsesi - loppui vaan energiat ja loppumatka tultiin noin 24-25 keskarilla pääsääntöisesti yksin vasten vastatuulta. 90km huollossa tankatessani 28 ajoi ohi ja oikeastaan sitten vaan ajelin maaliin. Aika oli viimevuotiseen nähden 35 minuuttia huonompi - se siitä comfort zonesta - koko reitti oli stress zonea ja vitutusta...

Melkoinen pettymys... Järjestelyt ja muiden kilpailijoiden toiminta oli varsin mallikasta - ei muuta valittamista kuin, että saa myös vetää porukassa eikä roikkua takarenkaassa ja nauttia imusta - tosin kun omat energiat oli mitä oli, niin taisin syyllistyä samaan.
5:20 kisa-aika - 5:16 matolta matolle ja keskari 26,6km/h.

Viikko touriin...

Ensi sunnuntaina on siis vuorossa Tour De Helsinki eli kesän toinen kuntoilutapahtuma allekirjoittaneelle. Valmistautuminen pitkien lenkkien osalta on yhdessä 105 kilometrisessä tuskien taipaleessa mutta fillarointia on takana maastopyöräilyt mukaanlukien 1600 kilometriä tänä kesänä. Ei paljoa mutta ei vähääkään ja varsin sopivasti perhe huomioiden.

Tourissa on uudistettu jänisryhmiä siten, että nopein ns. jänisryhmä on 30km/h keskinopeuteen tähtäävä ryhmä. Itse olin aiemmin ajatellut 32:sta mutta sellaista ei nyt sitten ole ja kun kuntokin ei ole toivotulla tasolla tai siis toi 105km:n lenkki oli tuskien taival niin 30 houkuttaa. Toisaalta olisiko se liian comfort zone veto tai pitäisikö haastaa itsensä jonkun pikkuryhmän matkaan mitä siihen 30:n eteen väistämättä muodostuu... Tätä pitää miettiä tällä viikolla.

Treenillisesti tää viikko menee kevennetysti eli ei lepoa vaan muutama työmatkapyöräily tiukan koordinoidusti alle 130 sykkeellä.

Loppuviikosta pyörän pesu, tarkastus ja ketjujen puhdistus ja rasvaus. Ja sitten toivotaan hyvää säätä, pakataan sisäkumi, patukat ja geelit ja sitten vaan matkaan...

Tuollaisesta tunnistaa - tuskin montaa tulee vastaan :-)