Aamulla kauden kolmas lenkki keskuspuistoon ja olipa kerrassaan mainio sellainen:
timhar's 1:15 h Mountain biking Move
Olin jo aiemmin löytänyt ihan kivaa pätkää mutta nyt aukesi polut ihan uudella tavalla. Aiemmin Niittymaalla asuessa olen saanut pientä osviittaa potentiaalista mutta tänään tajusin kuinka paljon tuota reittiä löytyy vaikka olen vielä toistaiseksi pysynyt Friisilän pohjois-, Finnoontien itä- ja Kuuriniityn etelä, että Olarin/Henttaan länsipuolella. Tästä pitää lähteä lisää kartoittamaan kun kiintopisteet on hiihtolenkkien suhteen selvillä eli aika hyvin tiedossa missä milloinkin menee - Tavoite olisi saada aikaseksi parin tunnin maastolenkki siten, että yli 70% reitistä olisi metsäpolkua ja loput siirtymää.
Ei laihduttamisesta vaan kuntoilusta, tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. 40+ selkävaivainen potkii itsensä liikkeelle...
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Mukavuudesta.
Polkupyörä on vain polkupyörä ja ihan sama mikä runko siinä on... Tästä voitaisiin nopeasti lähteä painokeskusteluun ja siitä gramman viilaukseen jne. Mutta ei mennä tällä kertaa siihen suuntaan vaan muutama sana polkupyörän mukavuudesta.
Siis eikö kaikki pyörät ole yhtä mukavia? Ei - tietenkin maastopyörien täysjousto ja etujoustolliset ovat oma lukunsa ja vaikka kokemusta niistä löytyy niin ei siitäkään enempää vaan jäykistä pyöristä sananen. Teräs on tunnetusti mukavuudeltaan parhaimipia materiaaleja pyörän runkoon ja sitten on hiilikuitu, joka voidaan tehdä halutunlaiseksi mukavuudeltaan ja sitten on alumiini, jota sanotaan mukavuuden kannalta materiaaliltaan vaikemmaksi - herkästi murtuvaa, kevyttä ja mukavuudeltaan - no - epämukavaa...
Totta - osittain. Meidän perheessä on tällä hetkellä neljä täysjäykkää alumiinirunkoista pyörää: Kuwahara kruiseri, Nishiki hybridi, Insera 3-v hybridi ja Colnago Dream maantiepyörä. Minä ajelen niillä kaikilla - tai siis Kuwahara on tehnyt alumiinit eli runko on murtunut mutta kokemuksia on siitäkin. Mutta asiaan eli mukavuuteen. Kuwahara, Insera ja Nishiki ovat mukavuudeltaan kammottavia virityksiä. Jokainen epätasaisuus tienpinnasta tulee suoraan läpi persuksiin ja siitä selkärankaan ja jos hammasproteesit olisi, niin ei nekään paikallaan pysyisi. Colnago, huippulaatuinen alumiini maantierunko, puolestaan nielee töyssyt ja ajaminen on nautintoa. Ja Colnago käyttäytyy todella mallikaasti siitä huolimatta, että siinä 23mm kilparenkaat eli ilmatilaltaan todella pienet verrattuna näihin verrokkeihin, joiden renkaat ottaa enemmän vastaan tien epätasaisuuksia ja siitä huolimatta välittää iskut läpi.
Ero on oikeasti järkyttävä mutta olettasin, että Nishikien, Inseroiden ja Kuwaharojen suunnittelussa on ollut tärkeintä saada runko aikaiseksi, jotta siitä saataisiin osat ripustamalla polkupyörä. Ja se, että onko pyörä mukava, on ollut toissijaista ja hinta sekä valmistuskustannukset ensisijaista.
Pointti siis kai on se, että samasta materiaalista voi alumiininkin tapauksessa saada ajettavuudeltaan hyvinkin erilaisia runkoja ja laadukas ja mukava tulee yleensä hintalapun kanssa. Suosituksena - mikäli alumiinirunkoisessa ja kohtuu edullisessa haluaa pysyä - kannattaa ennen ostoa koeajaa Cannondalen CAAD 10 runkoiset pyörät.
Siis eikö kaikki pyörät ole yhtä mukavia? Ei - tietenkin maastopyörien täysjousto ja etujoustolliset ovat oma lukunsa ja vaikka kokemusta niistä löytyy niin ei siitäkään enempää vaan jäykistä pyöristä sananen. Teräs on tunnetusti mukavuudeltaan parhaimipia materiaaleja pyörän runkoon ja sitten on hiilikuitu, joka voidaan tehdä halutunlaiseksi mukavuudeltaan ja sitten on alumiini, jota sanotaan mukavuuden kannalta materiaaliltaan vaikemmaksi - herkästi murtuvaa, kevyttä ja mukavuudeltaan - no - epämukavaa...
Totta - osittain. Meidän perheessä on tällä hetkellä neljä täysjäykkää alumiinirunkoista pyörää: Kuwahara kruiseri, Nishiki hybridi, Insera 3-v hybridi ja Colnago Dream maantiepyörä. Minä ajelen niillä kaikilla - tai siis Kuwahara on tehnyt alumiinit eli runko on murtunut mutta kokemuksia on siitäkin. Mutta asiaan eli mukavuuteen. Kuwahara, Insera ja Nishiki ovat mukavuudeltaan kammottavia virityksiä. Jokainen epätasaisuus tienpinnasta tulee suoraan läpi persuksiin ja siitä selkärankaan ja jos hammasproteesit olisi, niin ei nekään paikallaan pysyisi. Colnago, huippulaatuinen alumiini maantierunko, puolestaan nielee töyssyt ja ajaminen on nautintoa. Ja Colnago käyttäytyy todella mallikaasti siitä huolimatta, että siinä 23mm kilparenkaat eli ilmatilaltaan todella pienet verrattuna näihin verrokkeihin, joiden renkaat ottaa enemmän vastaan tien epätasaisuuksia ja siitä huolimatta välittää iskut läpi.
Ero on oikeasti järkyttävä mutta olettasin, että Nishikien, Inseroiden ja Kuwaharojen suunnittelussa on ollut tärkeintä saada runko aikaiseksi, jotta siitä saataisiin osat ripustamalla polkupyörä. Ja se, että onko pyörä mukava, on ollut toissijaista ja hinta sekä valmistuskustannukset ensisijaista.
Pointti siis kai on se, että samasta materiaalista voi alumiininkin tapauksessa saada ajettavuudeltaan hyvinkin erilaisia runkoja ja laadukas ja mukava tulee yleensä hintalapun kanssa. Suosituksena - mikäli alumiinirunkoisessa ja kohtuu edullisessa haluaa pysyä - kannattaa ennen ostoa koeajaa Cannondalen CAAD 10 runkoiset pyörät.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Rengasrikkoja kaksin kappalein
Tämän päivän kalustohävikki:
- 2 Sisärengasta
- 1 Ulkorengas
- Klossit
Ja miten... Duuniin mennessä pyörä alkoi pitämään outoa ääntä ja sitten paluumatkalla takarengas tyhjeni Töölönlahdella. Kävi ilmi, että ihan perus paperinitojan niitti oli pystyssä renkaassa. No nopea sisärenkaan vaihto Oopperan kulmalla ja CO2-pumpulla ilmat renkaaseen ja kun kumi oli täynnä niin uusikin sisuskumi vuosi. Siitä sitten apostolin kyydillä Suomen urheiluaittaan, jossa huomasin ulkorenkaassa olevan aika massiivisen viillon eli se jäi myös siihen ja matkaan lähti sisäkumi ja Schwalben Durano (himassa olisi ollut bränikkä Ultremo ZX odottamassa) ja vaihto siinä keskellä Annankatua ja liikkeestä vielä jalkapumpulla ilmat. Himassa sitten tarkastelin vielä Timen impact klossit jotka oli jo valmiiksi kuluneet mutta tuon kävelyreissun jälkeen ne oli sitten niin loppu, että ruuvasin jo viime kesänä hankkimani klossit tilalle...
Normaalisit 45 min työmatkaan meni kaikenkaikkiaan 1:30 ja 69€ päälle...
Ensi tuntuma Duranosta - rullaa todella hyvin Vittoria Zaffiroon verrattuna - Ihan Ultremo ZX:n veroinen... Jännää miten suuria eroja voi maantiepyörän renkaissa olla!
Tilastollisesti jos trendiä ennustaisi niin ei hyvältä näyttäisi:
1990 (ensimmäinen maastopyöräni) - 04/2013: rengasrikkoja 0
05/2013-07/2013: rengasrikkoja 4
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)