lauantai 9. maaliskuuta 2013

Lähtökohdat - henkilökohtaista urheiluhistoriaa

Mä olen sitä ikäluokkaa, jolle Lasse Virenit ja Pekka Päivärinnat ja muut suomalaisen kestävyysjuoksun kulta-ajan tähdet oli suuria idoleita. Juoksukilpailut millä verukkeella tahansa oli veressä. Juostiin taloa ympäri, juostiin koulun välitunnit kisaa ekoilla luokilla, juostiin "maraton" eli 25 kertaa talon ympäri tai 10 kertaa Pihlajamäen ala-asten koulun ympäri. Tarhassa juostiin kilpaa jne. Se oli todella keskeinen osa lapsuutta. Kesät juostiin ja pelattiin fudista PK-35:sessa ja talvet pelattiin pipo- tai katulätkää ja mä hiihdin...

Ekoihin hiihtokisoihin osallistuin kai 6 vuotiaana lähtö oli Pihliksen koulun takaa ja siitä Pihliksen ja Pihlajiston väliselle suolle ja jossain siellä kääntöpaikka ja sitten takaisin. No itku ekassa ylämäessä ja maaliinkin pääsin. Sijoituin neljänneksi ja lähdin kotiin ja jälkikäteen kuulin voittaneeni lusikan - se lämmitti. Olin siis naivisti "hyvä hiihtäjä" - Taisin olla vika näin jälkikäteen ajateltuna...

Tarhassa olin juoksukisoissa aina nopein paitsi keväällä ennen tarhan loppumista jolloin Jani-Vesa jostain syystä alkoi voittamaan. Jani-Vesa oli liittynyt HKV:hen - treenasi siis salaa... Jani-Vesasta tuli sitten myöhemmin nuorten maajoukkue-juoksija...

Ala-asteella ekalla ja tokalla ei juuri hiihdetty mutta itse hiihtelin "harrastuksena" siis enemmän kuin muut. Kolmannelle kun mentiin niin meidän luokan voikka-tunnit pidettiin nelosluokkalaisten kanssa. Tuli talvi ja ekat "kisat" eli kolmos- ja nelosluokkalaiset aikaa vastaan Viikin ampumaradan ympäri eli 2365 m ja voitin nelosluokkalaisten parhaat minuutilla. Kelasin, että mä taidan olla ihan hyvä. Nelosluokkalaiset kelasi, että tarvii treenata - siis se söi niitä aika pahasti. No parin viikon päästä uudestaan: Nelosluokkalaisten parhaat tiputti minuutin ajasta ja minä puolitoista -> musta tulee isona hiihtäjä... Sitten Helsingin koulujen välisiin - olin 12.

Sitten oli aika löytää urheiluseura. Pihlajamäessä oli Pihlajamäen isku ja PK-35. Molemmissa touhusin. PK:ssa fudista sisäisessä sarjassa  ja nuorten edareissa ja Pihlajamäen Iskussa hiihtoa ja yleisurheilua. Joskin yleisurheilua melko paljon vähemmin...

Kesä meni fudaten ja mä olin maalivahti, jonka suurin saavutus oli vain 2-0 häviö HJK:lle ja maalin pitäminen puhtaana yhden kauden ajan sisäisessä sarjassa ml. pilkun torjunta. Kunto ei maalivahtina noussut. Yleisurheilu ei iskenyt ja fillarilla ajettiin yleensä kevyellä rasituksella, joten kun talvi tuli homma alkoi kunnon suhteen jotakuinkin nollasta - se oli järjetön tasoitus kilpakumppaneille laduilla, jotka joko yleisurheili tai pelasi fudista kenttäpelaajana. Pihliksen piireissä pärjäsin ja pistin hyvin kampoihin 2 vuotta vanhemmalle Valentinille. Valentin oli onneton hiihtäjä mutta siitä tulikin sitten jonkin sortin kävelijä - se tais luonnistua paremmin :-)

Mutta TUL:n kisoissa ja piirikunnallisissa tuli lähinnä turpaan omissa ikäryhmissä. Hiihtoura jatkui kuitenkin kutosluokan loppuun ja parhaimmillaan olin koulujen välisissä yhdeksäs. Fudis loppui kun C-junnuihin ei saatu joukkuetta kasaan ja hiihto jotenkin vaan laantui kun tuloksia ei tullut. Faija osti Seiskaluokan talveksi vielä kunnon kamat mutta kerran kävin sauvamäessä ja keväällä hiihdin sarjan ainoana osanottajana Iskun mestariksi.

Teini-ikä meni ei mitenkään angstissa vaan C64:sella pelaten ja himassa lojuten ja noihin aikoihin Helsingin talvet tais olla kohtuu perseestä lumen suhteen. Liikuntatunnit oli ainoa  kuntoilu seiskalta lukion loppuun. Episodi elämää, jonka olisi voinut elää paremmin kaikinpuolin, jos jotain muuttaa vois.

Lukion jälkeen inttiin ja sitä varten piti päästä kuntoon eli hirveä kuntokuuri käyntiin ilman mitään muuta suunnitelmaa kuin, että juostava on. Ja minä juoksin ja juoksin ja pääsinkin intin alkuun 2600m Cooper kuntoon ja armeija nosti vielä sitä kuntoa varsin hyvin ja niillä intin suksilla hiihtokin sujui kun tekniikka oli no aika paljon parempi kuin kollegoilla...

Intistä pois yliopistoon ja kunto alas ja paino ylös... Luojan kiitos kaverini meni naimisiin ja mun piti mahtua ylioppilaspukuun eli dieetti ja juokseminen alkoi. Juoksin paljon vantaanjoen rantoja ja myöhemmin PikkuHuopalahdessa asuessani Laajalahdenrantaa - kunto oli hyvä ja Endorfiinit tuli tutuiksi... Löysin myös maastopyöräilyn, joka johti intti kunnon kehityksen jälkeen seuraavaan projektiin vuonna 1999. Projekti oli jäämeren vaellus maastopyörällä Saariselältä Jäämerelle. Hieno reissu ja varmaan mun elämän kuntohuippu tuolloin - jaksoi polkea periaatteessa mitä vaan ja siitä lasku realiteetteihin eli mitä kuukauden tauko tekee kunnolle. Ilmentymänä samana syksynä ajettu Finlandia maastopyöräily...

2000 kesänä rakennettiin talo ja muutettiin Lohjalle. Siellä tutustuminen MTB-Lohja TOY (tosi olematon yhdistys) Lohjan kakkosnelosesta tuttutaho. Eka porukkalenkki 2001 keväällä rakentamisen jälkeen oli jäätävä kokemus jäätä maassa vielä noin kilometrin ajon jälkeen ymmärrys siitä, ettei se pääty hyvin... Rakentaminen vaikka raskasta onkin, ei nosta juurikaan kuntoa. Tuosta lenkistä alkoi kuitenkin aktiivinen vaihe ja liikunnan ilon löytyminen. 2003 varmaankin aloitin seinäkiipeilyn (7- parhaimmillaan) ja liityin kuntosalille ja ostin luistelusukset. Eli elin liikunnallisesti todella aktiivista vaihetta, joka päättyi jatkuviin noidannuoliin noin 2005-2006. Kunto oli hyvä mutta selän valuvika pisti tauolle mutta kipinä pysyi... Pyöräily tuli selkeästi ykköslajiksi seinäkiipeilyn jälkeen ja talvella hiihto. Golf pyöri kuvioissa kolmen kesän ajan mutta siinä tuli jossain määrin realiteetit vastaan: aikaa menee todella paljon ja huonot lyönnit ei todellakaan rentouta -> Pistetty jäähylle... Katsotaan sitten kun ei jaksa pyöräillä tai hiihtää ja jos selkä kestää...

2007 muutettiin takaisin Espooseen - kuntosali vaihtui Esportiksi ja työmatkakävely ja pyöräily yleistyi. 2008 osallistuin TahkoMTB:n 60km matkalle ja aikaa taisi kulua 5h 4min. 2011 rakennettiin taas taloa ja meille syntyi vauva, joka antaa omat mausteensa elämään ja ajankäyttöön. 2012 talon rakentamisen jälkeen oli taas aktiivinen vaihe, jonka huipenuma Tour de Helsinki alle viiteen tuntiin ja viikon tauon jälkeen kuntosalille ja selkä rikki. Joulukuussa 2012 pakotin itseni liikkeelle ja nyt talvella on hiihtäen kilometreja takana yli 350 ja selvät suunnitelmat kevät talvelle 2014 saakka tiedossa ja haaveita senkin jälkeen...

Nyt suunnitelmallisesti kroppa kuntoon ja treeniä huomioiden perheen. Tavoitteet on:

2013

  • TahkoMTB alle 5 tuntia
  • Tour de Helsinki 32km/h keskinopusryhmässä maaliin
2014

  • Vasaloppet alle kahdeksan tuntia - riittää kun jaksaa maaliin!

Se historiasta! Tervetuloa seuraamaan matkaa mihin se viekään!
-Timo (Movescount: timhar)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti