Motivointia itselleni!

Pol Roger Winston Churchill 2002

Tämä pullo aukeaa ensi vuonna suoritettuani TahkoMTB:n 120km matkan kunnialla maaliin. Jos näin ei tapahdu niin sitten seuraavana vuonna.

Keskeytys TAhkoMTB:ssä

Kaksi kertaa matkalla pesty pyörä keskeytyksen jälkeen.

Tahkomtb takana ja tavoitteena oli ajaa 120km mutta mutta... No asiaan eli Kuopion seudulla oli viime viikolla tullut noin 60mm vettä päivässä ja kisapäiväksi luvattiin lisää sadetta. No aamu valkeni kauniina ja heitin viimeisenä valmistautumisena sadetakin pois juomarepusta ja lähtöviivalle ja reilun kymmenen minuutin odottamisen jälkeen matkaan. Ekalle huollolle massan mukana helppoja siirtymiä eli asvalttia ja hiekkateitä ja vajaa kilometriä singletrackiksi luokiteltavaa. Sykkeet snadisti koholla ja ei sen kummempaa. Ekalta huollolta kohti Muorinmäkeä joka nousi ihan kivasti ja siitä sitten jonottamaan Kinahmi ykkösen talutusta - edelleen fiilikset OK. Kinahmilla alkoi totuus aavistuksen valjeta eli mutaa ja raskasta ajoa. Kinahmilta alas yleensä nopeat pätkät pelkkää mutavelliä ja lisää tiedossa... Kakkoshuollosta normisiirtymä eteenpäin kolmoselle ja tällä pätkällä alkoi olla selvää että safkat ja nesteet ei imeydy siis ihan normiajoa mutta jokainen huikka ja suupala tuskan takana. No eteenpäin kuitenkin ihan kivaa vauhtikiakin. Kolmoselta alkoi sitten se snorklaus eli mutaa ja vettä ja vettä ja mutaa. Aivan helvettiä ja enemmän. Ja sitä jatkui enemmän tai vähemmän ElGranden eli Tahkolle huipulle nousun alkuun saakka ja huipentumana Tahkon huipulla kokoreitin peittävä 4*5m vesiallas - noh sen sai kierrettyä. Olo oli kuitenkin suht OK vaikka raskasta oli ollut eli eka rundi oli taputeltu ajassa 4:38 (Jälkikäteen katsottuna liian nopeasti). Snadi pysähdys ja pyörän pesu maalialueella ja varovaisen luottavaisesti jatkamaan. Ekalle huollolle taas OK vauhtia passailemalla ja siitä sitten taas kohti Muorinmäkeä ja Kinahmi ykköstä ja sitten vaan tajusi kiivetessä, että energiat on ihan finaalissa ja Tahkon parasta singletrackkia ajaessa, että ajorytmiä ei ole jäljellä nimeksikään vaan touhu oli melko pakonomaista puurtamista. Kakkoshuoltoon ja safka ja juoma ei tipahda yhtään sen paremmin aiemmin. Kolmoseen ja maksimisykkeet oli about 151 ja jaloista ei lähde enää mitään. Istahdan maahan ja oon siinä sen viitisen minuuttia - safka ja juoma ei maistu ja tietoisuus edessä olevista "snorklaus" osuuksista lannistaa ja suusta pääsee sanat - "eiköhän tää ollut tässä". Matkaa oli siis tehty 91kilsaa ja 7h 19m. Huoltoautolla maalialueelle ja palauduin melko nopeasti ja katselin maaliin tulijoita mietin, että miksi ..tussa mä keskeytin. 
Yön unet ja nyt mä oon niin päättänyt, että ensi kesänä uudestaan ja maaliin... Niin Tahkon veteraanien mukaan keli oli kaikkien aikojen raskain...

Näissä maisemissa 2016 

Bodom Trail - ilmoittauduttu!

Siitä sitten kevään ensimmäinen kisa. Vaihtoehtoina oli HCR firman maksamana tai Bodom Trail omakustanteisesti. Ei kuitenkaan molemmat kun ovat kahden päivän sisällä. Noh koska trail juoksu on helvetin siistiä ja tukee paremmin TahkoMTB:tä niin siis sinne... Treenit on jo siihenkin tavallaan alkaneet kun olen pyrkinyt kuitenkin hiihdon ohella juoksemaankin kerran kaksi viikossa ja nyt 1,5 kuukauden aikana kilometrejäkin kertynyt juosten reilut 60 siis vähän mutta enemmän kuin ei ollenkaan...

Tahkolla

Pizza, jäätelö ja pulla syötynä ja viiden kilometrin testi- ja säätölenkki tehtynä ja samalla pieni nousu rinteitä pitkin katsomaan loppulaskun uutta linjaa eli viime vuoden vaativin pystysuora on nyt muutettu ja helpotettu.
Pyörä tuntui hyvältä. Säädin vähän etuvaihtajaa, takaiskaria ja renkaiden paineita. Iskariin ja renkaisiin vähän lisää painetta. Iskari oli hieman turhan herkkä ja renkaissa puolestaan oli alle kahden paineet ja Tahko on sen suhteen kuitenkin kovemman renkaan paikka, että pahimmat nousut kuitenkin talutetaan ja matkalla on paljon kuitenkin tietä niin kovemmat paineet kuin normissa maastoajossa on ehkä parempi.
Tällä kertaa kelikin on niin viilee, että majoituksessa on myös normilämpötila niin että yölläkin varmaan saa unta - toisin kuin viime vuonna...
Mielenkiinnolla odottamaan huomista - tavoite siis alle viisi tuntia...

Tahkolle ilmoittauduttu

Treenit jatkunut Vasaloppetin jälkeenkin pääsääntöisesti työmatkapyöräilyn eli hyötyliikunnan muodossa ja kun kunto tuntuu hyvältä niin päätin ilmoittautua TahkoMTB:n 60 kilsalle eli viikko seuraavaan starttiin. Ajettuna pyörällä on reilut 800 km joista 500 maantiepyörällä työmatkaa ja loput maastopyörällä kaikkea sekalaista. Ilmoittautumisen jälkeen sain aikaiseksi yhden mäkitreeninkin viimekeskiviikkona ajaen duuniin Malminkartanon kautta ja ajaen ylös viitisen kertaa ja ei tarttenut ihan räkäposkella painaa. Josko mä nyt jaksaisin Tahkolla katkeamatta... Tavoite sama kuin viime vuonna eli alle viisi tuntia - viimeksi meni reilun minuutin yli. Kunto tuntuu ja on Ambitinkin mukaan paljon parempi.

Perjantaina siis kohti Nilsiää...

Tahkon 60 km takana

Kotiuduttu. Tavoiteaika oli alle 5 tuntia mutta jäin siitä reilun minuutin. Minuutin, jonka olisin voinut säästää matkan varrella. Mutta joo yli meni.

timhar's 5:02 h Mountain biking Move

Lähtössä olin luonnollisesti innokkaasti ja kaikki sujui mallikkaasti noin 400 metriä kunnes huomasin ettei Ambit näyttänyt nopeutta eli Bike Pod ei toiminut. Ekat stopit sitten siihen ja tarkistamaan Podin etäisyys pinnoista - ei ongelmaa. Pysäytin mittaukset ja aloitin suorituksen alusta ja sitten se lähti toimimaan ja toimi noin 25 kilometriin saakka ja sitten enään satunnaisesti. En tiedä mitä mätti mutta ei tule olemaan enään mun maastopyörässä kiinni.
Lämpötila oli yli 25 koko matkan ja tuntui tosi kuumalta ja kaikki juoma todistettavasti meni mitä join (siitä myöhemmin).  Pelkäsin kramppeja 2008:n kokemusten pohjalta mutta niitä ei tällä kertaan tullut.
Ylämäet Kinahmi I ja II sekä El Grande oli mulle liikaa... I:sessa jouduin jäämään lepäämään pitkän talutuksen jälkeen. II:sen jyrkkyyttä en edes muistanut ja El Grandeen saapuessani oli energiat aika finaalissa.
4. Huollon jälkeen alkoi energiat olemaan lopussa eli pyörällä en saanut enää sykkeitä yli 165:n. Viimeisessa (5.) huollossa joudun kiristämään kengän klossin - ei tunnu hiilikuitu pohjissa kovin hyvin pysyvän paikoillaan. Siihen meni muutama minuutti. Muutoin tekniikan puolesta ei ollut juurikaan ongelmia. Renkaat tosin luistivat aikalailla kaikilla - kuiva keli tartutti pölyt renkaisiin ja mutaisissa kohdissa ja juuraikoissa ne sitten luistelivat aika holtittomasti - mun teorian mukaan. Itsellä siis oli Contin XKingit UST:ina. Rengasrikkoja näkyi myös paljon.
Niin se El Grande ja loppuhuipennus ennen maalia... Olin siis loppu: jalat ja energiat, joten El Grande oli sellaista ajamisen ja kävelyn välimaastoa ja kauniisti sanottuna tuskaa... No se loppui aikanaan sinne jonnekkin hissilinjan alle, jossa alkoi sitten yrjöttämään - siinä mä sitten yritin yrjötä sen maagiset pari minuuttia ilman mitään tulosta ja siihen tavoite viiden tunnin alitus viimeistään meni. Loppu menikin sitten näpsäkästi alamäkeen ja olin maalissa heti 120km:n voittajan jälkeen.

Opetukset:

• Ei BikePodia maasturiin Suunto Ambitin kanssa
• Max 1-1,5 litraa juomaa mukaan. Loput huolloista
• Suolaa, suolaa enemmän suolaa
• Syö huolloissa tai ota mukaan
• Mäkitreeni (missä pääkaupunkiseudulla voisi treenata noin 200 metrin korkeusero nousuja?) ja peruskunto
• Kenkien pitää sopia lestiltään, jos niitä pitää jalassa yli 4 tuntia. 

Mutta joo hyvä ja opettavainen reissu. Mitään ei opi jos pysyy mukavuus alueellaan

Tulevana lauantaina 29.6.2013 TahkoMTB

Eilisen testilenkin jälkeen tein päätöksen Tahkolle lähdöstä. Lenkki oli parasta mitä eteläsuomella on tarjota mutta myös aavistuksen kiellettyä vaikkakaan en ymmärrä miksi. Sen tarkemmin yksityiskohtiin menemättä:

timhar's 2:11 h Mountain biking Move

Jokatapauksessa pyörä kulki ja nautin kovasti ajamisesta ja selkä tuntui tosi hyvältä, joten siitä se päätös sitten lähti. Tänään ensin ilmoittauminen, sitten majoituksen hankinta ja nyt vaan odottelen Perjantaita, jolloin auton nokka kohti Nilsiän Tahkovuorta ja lauantaina itse kisa.

Ajoin TahkoMTB:n vuonna 2008 hiukan päälle viiteen tuntiin aika minimaalisilla treeneillä, joten nyt ilmoittauduin (mukamas parempi kuntoisena) ns. 9:40 lähtöön eli tavoiteajalla 4:15-5:00. Vaikka Tahkon reitti vuosittain hieman muuttuukin, niin nyt en ole täysin ummikkona matkassa eli nyt tietää hieman mitä reitillä tulee eteen ja miten jakaa voimia ja vauhtia. Niin jos vauhtia pääsee jakamaan kun joutunee ajamaan aikamoisessa jonossa.

Pyörä on aika hyvässä iskussa ja UST:t (Contin XKingit) pitää ilmat paremmin sisällään kuin vanhat Schwalbet eli en ole sitten asennuksen kuin tarkkaillut paineita renkaissa. Takavaihtajaa jouduin säätämää viikonloppuna mutta nyt tuntuu toimivan taas hyvin - kumma juttu sisänsä, että takavaihtajan säätö oli käytännössä ensimmäinen viiteen vuoteen... Toisaalta Colnagossa en ole tehnyt sitä ensimmäistäkään säätöä (toki muistaen, että siinä meni takavaihtaja paskaksi viime kesänä).

Huoltopisteita reitillä tulee olemaan hyvin mutta kuitenkin parilla patukalla ja täydellä urheilujuomalla täytetyllä kolmen litran Camelbakilla matkaan. Ehkä suolaa jossain muodossa kramppeja estämään (muutoinkin kuin urheilujuomana) ja ehkä geeli hätätapausta varten. Geeli on vaan mun keholle usein liian extreme elvytys siten, että ukko tipahtaa tonttiin molemmat reidet krampissa, joten se tosiaan on vaan todellinen hätävara ja käytetään vain jos muutoin matka on sujunut krampeitta. Jos ei siis geeleistä ole kokemusta niin kannattaa jättää pois - toi väärä paikka opetella.
Huoltopisteitä varmaan jätän ekan ja kolmannen väliin, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu.

Takapakkia

Selkä on kipeä - kipeämpi kuin kertaakaan sitten viime syksyn. Buranaa ja jäägeeliä on kulunut ja golfpallohierontaa käytetty. Toipumisen takapakin aiheutti maantiepyörällä töissä käynti eli en malttanut toipua ja tämä päivä on ollut todella tuskaa.

Golfpallohieronta on melko hyvä metodi hieroa itse omaa ristiselkää. Homma toimii trigger hieronnan periaatteilla eli painetaan yhtä kipeää pistettä niin kauan kunnes kipu alkaa hellittää. Käytännössä siis asetutaan matolle selälleen ja etsitään golfpallolle ristiselän lihasten alueelta paikka, joka sattuu ja asetaan golfpallo siihen ja lasketaan kehon paino golfpallon päälle. Sitten masokistisesti kärsitään kunnes olo alkaa helpottua ja sitten etsitään uusi kivulias triggerpiste. Palloa ei siis liikuteta vaan annetaan olla paikallaan. Tuota kun sietää 15-20 minuuttia, on olo parempi.

Lääkkeet on ongelma eli en halua kolmiolääkkeitä ja parasetamolit sekä ibuprofeiinit ei toimi. Arcoxia niminen lääke toimisi tai siis toimi loistavasti kunnes tulin allergiseksi sille. Ketorinista menee massu sekaisin jne. Motifenea en ole kokeillut.

TahkoMTB jää väliin jos ei ihmeitä tapahdu...