|
Kaksi kertaa matkalla pesty pyörä keskeytyksen jälkeen. |
Tahkomtb takana ja tavoitteena oli ajaa 120km mutta mutta... No asiaan eli Kuopion seudulla oli viime viikolla tullut noin 60mm vettä päivässä ja kisapäiväksi luvattiin lisää sadetta. No aamu valkeni kauniina ja heitin viimeisenä valmistautumisena sadetakin pois juomarepusta ja lähtöviivalle ja reilun kymmenen minuutin odottamisen jälkeen matkaan. Ekalle huollolle massan mukana helppoja siirtymiä eli asvalttia ja hiekkateitä ja vajaa kilometriä singletrackiksi luokiteltavaa. Sykkeet snadisti koholla ja ei sen kummempaa. Ekalta huollolta kohti Muorinmäkeä joka nousi ihan kivasti ja siitä sitten jonottamaan Kinahmi ykkösen talutusta - edelleen fiilikset OK. Kinahmilla alkoi totuus aavistuksen valjeta eli mutaa ja raskasta ajoa. Kinahmilta alas yleensä nopeat pätkät pelkkää mutavelliä ja lisää tiedossa... Kakkoshuollosta normisiirtymä eteenpäin kolmoselle ja tällä pätkällä alkoi olla selvää että safkat ja nesteet ei imeydy siis ihan normiajoa mutta jokainen huikka ja suupala tuskan takana. No eteenpäin kuitenkin ihan kivaa vauhtikiakin. Kolmoselta alkoi sitten se snorklaus eli mutaa ja vettä ja vettä ja mutaa. Aivan helvettiä ja enemmän. Ja sitä jatkui enemmän tai vähemmän ElGranden eli Tahkolle huipulle nousun alkuun saakka ja huipentumana Tahkon huipulla kokoreitin peittävä 4*5m vesiallas - noh sen sai kierrettyä. Olo oli kuitenkin suht OK vaikka raskasta oli ollut eli eka rundi oli taputeltu ajassa 4:38 (Jälkikäteen katsottuna liian nopeasti). Snadi pysähdys ja pyörän pesu maalialueella ja varovaisen luottavaisesti jatkamaan. Ekalle huollolle taas OK vauhtia passailemalla ja siitä sitten taas kohti Muorinmäkeä ja Kinahmi ykköstä ja sitten vaan tajusi kiivetessä, että energiat on ihan finaalissa ja Tahkon parasta singletrackkia ajaessa, että ajorytmiä ei ole jäljellä nimeksikään vaan touhu oli melko pakonomaista puurtamista. Kakkoshuoltoon ja safka ja juoma ei tipahda yhtään sen paremmin aiemmin. Kolmoseen ja maksimisykkeet oli about 151 ja jaloista ei lähde enää mitään. Istahdan maahan ja oon siinä sen viitisen minuuttia - safka ja juoma ei maistu ja tietoisuus edessä olevista "snorklaus" osuuksista lannistaa ja suusta pääsee sanat - "eiköhän tää ollut tässä". Matkaa oli siis tehty 91kilsaa ja 7h 19m. Huoltoautolla maalialueelle ja palauduin melko nopeasti ja katselin maaliin tulijoita mietin, että miksi ..tussa mä keskeytin.
Yön unet ja nyt mä oon niin päättänyt, että ensi kesänä uudestaan ja maaliin... Niin Tahkon veteraanien mukaan keli oli kaikkien aikojen raskain...
|
Näissä maisemissa 2016 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti