Motivointia itselleni!

Pol Roger Winston Churchill 2002

Tämä pullo aukeaa ensi vuonna suoritettuani TahkoMTB:n 120km matkan kunnialla maaliin. Jos näin ei tapahdu niin sitten seuraavana vuonna.

Tour de Helsinki 2015

Aika 4:34 jotain parannusta viime vuoteen 7 minuuttia - ihan hyvin kokonaisuutena mutta kuntoon nähden liian nopea alkuvauhti kostautui.

Olin sopinut liittyväni kaverin treeniringin pieneen kymmenen hengen tiimiin ja tarkoitus siinä oli mennä sellaista itselle sopivaa 32-33 vauhtia. No saavuin Mäkelänkadulle about 20 vaille ja pienen etsiskelyn jälkeen porukka löytyikin ja käytiin nopeastai läpi suunnitelmaa.

Ei aikaakaan kun päästiin liikkeelle isossa massassa mentiin ja pikkujoukkueemme pysyi kasassa kohtuullisesti. Rajoitetun nopeuden vauhti oli kyllä hidas - kiusallisen hidas. No Leppävaaran jälkeen vapaa nopeus alkoi ja kas kummaa tiimi hajosi samantien vaikka oma vauhti oli reilut 35, jolla siis jäin tiimin kyydistä ja niin jäi moni muukin eli se siitä ja uudet suunnitelmat. Eli mistä löytää sopiva letka. Sopiva letka asettui Velskolan mäissä, jossa Rynkebyn nopeat ohittivat mut ja siitä tuli nopeasti sellainen about 100-150 ajajan jono ennen lepsämää, jolla tosin oli vauhtia aivan helvetisti mun kuntotasoon nähden mutta roikuin kuitenkin sykkeiden takoessa 150-170 välillä kokoajan. Sinänsä en ollut hengästynyt tai jalatkaan hapottanut - syke vain oli korkea. Arvelin, että noutaja tulee jossain vaiheessa mutta ajoin siinä letkan vikana, joka osaltaan vaikeutti ajamista heilurin vuoksi - joutui spurttaamaan oudoissa paikoissa. Jossain 50 kilsan tapahtui isompi kasa - joku päätti tehdä väistöliikkeen kuopalle ja nappasi toisen mukaan ja vaivoin muu joukko onnistui välttämään - tilanne oli suoraan seurausta siitä, että ajoivat kolme tai neljä rinnan. Nopea ryhmä mutta rumempaa ajamista kuin 30-ryhmässä viime vuonna. Tiivistäytyessä jarrujen sijaan ajettiin "koloihin" jne.

75km jälkeen alkoi olemaan voimat loppu ja vatsassa taas imeytymisongelmia kuten Tahkolla. 80 kilsassa en enää jaksanut ajaa psykologisesti tärkeää kahden pyörän mittaa kiinni ja 85 kilsassa annoin itselleni luvan ajaa omaan tahtiin ja suunnitelman vastaisesti pidin 95 kilsan huollossa 3min breikin tyhjentäen rakon ja vatsan. Siitä tauolta Nikkilään meni aluksi huonosti mutta hissukseen parantaen - se siis oli parannusta, että olin väsähtänyt ja ajoin soolona tarkoitti edelleen noin 30km/h keskinopeutta - kaksi vuotta sitten 24-26km/h oli todellisuutta katkenneena.

Nikkilän jälkeen vauhti oli edelleen ihan OK vaikkakin polveili oudosti - välillä sujui toisinaan ei. Nesteet eivät vieläkään pysyneet mahassa joten minitauko taas. Löysin pieniä ryhmiä, jossa melkein ketjuvetokin toimi. Siitä sitten 30km/h vauhtia eteenpäin ja melko tapahtumatylsästi Hakkilasta Velodromille maaliin siis virallisessa ajassa 4:34:XX.

Pyörä toimi, mies toimi vaikkakin katkesi mutta tempo katkeamisenkin jälkeen pysyi hyvänä. Eli parempaan oli eväät mutta tähänkin voi olla tyytyväinen. Tasainen 34km/h keskari vapaalle olisi varmaan ollut sopiva.

Hybridimies

Pyörällä ajettujen työmatkojen aikana on alkanut huomaamaan pyöräilijätyyppejä ja ensimmäisiä havaittuja riittävän suureen empiiriseen otokseen pohjautuen on hybridimies.

Hybridimies on tyypillisesti 35-45-vuotias mies, joka ajaa hybridipyörällä - yleensä joko Inseralla, tai Nishikillä. Hybridimies on huomaamaton puurtaja. Hybridimies tulee yleensä selkä edellä vastaan tai jos hybridimies ohittaa se tapahtuu liikennevaloissa kun hybridimies kiilaa kaikkien ohi eturiviin jäädäkseen valojen jälkeen taas jalkoihin - mutta hetken hybridimies tuntee olevansa pääjoukon keulalla. Voisin kuvitella, että hybridimies ajaa Bemarilla tai Audilla. Hybridimies on se ensimmäinen, joka ajaa päin punaisia valoja.

Hybridimies tykkää peesata koska hybridimies on omasta mielestään urheilullinen ja siksi säännöllisesti hybridimiehet iskeytyvät MAMIL-miehen pyörän peesiin ja roikkuvat siinä kuin takiaiset. Tämä tapahtuu lähes ääneti mutta matkan edetessä huohotus kasvaa äänekkääksi ja usein pyörän hoitamattomat ketjut paljastavat hybridimiehen. Tasaisella hybridimies pysyy peesissä mutta tipahtaminen tapahtuu viimeistään ylämäessä, jossa MAMIL ei välttämättä vaihda vielä edes vaihdetta, hybridimiehen takapakasta kuuluu karsea rutina ja nopeasti pienin vaihde on löytynyt mutta vauhti pysähtynyt sekä hapenottokyvyn rajat saavutettu.

Toisinaan Hybridimies pääse kuitenkin iskemään. Hybridimies ohittaa kuin EPOtettuna pyöräilijäjoukon ja johtaa omaa etappiaan kunnes kääntyy seuraavasta risteyksestä sivutielle tasaamaan hengitystä - tästä loppukirin ajoituksesta voi päätellä hybridimiehen työpaikan tai kodin sijainnin.

Hybridimies pukeutuu pyöräilyshortseihin ja kevytsadetakkiin, joka on yleensä osittain tai kokonaan auki ja selkä lepattaa kuin Supermiehellä ja se hybridimies kuvittelee olevansakin - mies parhaassa ja viriileimmässä iässä. Hybridimies käyttää yleensä kypärää ja jalassa on ASICSit, koska niillä juostaan maratonejakin.  Hybridimiehelle tärkeitä pyöränvarusteita ovat u-lukko, jalka ja peili.

Hybridimies - tavattavissa läheisellä pyörätiellä - jos huomaat vain katsella.

Maaginen työkalu ketjujen ketjuliittimien avaamiseen ja kiinnittämiseen

Ridemoren Mikko kysäisi ketjuja ostaessani, että onko mulla jo pihdit ketjuliittimien avaamiseen - no ei ollut mutta pihdit nähdessäni tiesin heti ne tarvitsevani ja olin oikeassa. Ei mulla varsinaisia ongelmia ole ollut ennen tätä kevättä noiden liittimien kanssa mutta keväällä maantiepyörän ketjuja kiinnittäessäni olin pienissä hankaluuksissa saadakseni SRAMin powerlinkin lukituksi.

Pihdit

Painetaan kun avataan

Levitetään kun kiinnitetään

Näiden kanssa ketjujen vaihto on nopeaa - tää pitäisi saadaa osaksi noita multitooleja mutta niihin tuntuu olevan tungosta mm. torxien suunnalta ja määrättömästi ei voi kasvaa... Seuraava hankittava työkalu on sitten varmaan momenttiavain about 2-20Nm luokassa.

Keskeytys TAhkoMTB:ssä

Kaksi kertaa matkalla pesty pyörä keskeytyksen jälkeen.

Tahkomtb takana ja tavoitteena oli ajaa 120km mutta mutta... No asiaan eli Kuopion seudulla oli viime viikolla tullut noin 60mm vettä päivässä ja kisapäiväksi luvattiin lisää sadetta. No aamu valkeni kauniina ja heitin viimeisenä valmistautumisena sadetakin pois juomarepusta ja lähtöviivalle ja reilun kymmenen minuutin odottamisen jälkeen matkaan. Ekalle huollolle massan mukana helppoja siirtymiä eli asvalttia ja hiekkateitä ja vajaa kilometriä singletrackiksi luokiteltavaa. Sykkeet snadisti koholla ja ei sen kummempaa. Ekalta huollolta kohti Muorinmäkeä joka nousi ihan kivasti ja siitä sitten jonottamaan Kinahmi ykkösen talutusta - edelleen fiilikset OK. Kinahmilla alkoi totuus aavistuksen valjeta eli mutaa ja raskasta ajoa. Kinahmilta alas yleensä nopeat pätkät pelkkää mutavelliä ja lisää tiedossa... Kakkoshuollosta normisiirtymä eteenpäin kolmoselle ja tällä pätkällä alkoi olla selvää että safkat ja nesteet ei imeydy siis ihan normiajoa mutta jokainen huikka ja suupala tuskan takana. No eteenpäin kuitenkin ihan kivaa vauhtikiakin. Kolmoselta alkoi sitten se snorklaus eli mutaa ja vettä ja vettä ja mutaa. Aivan helvettiä ja enemmän. Ja sitä jatkui enemmän tai vähemmän ElGranden eli Tahkolle huipulle nousun alkuun saakka ja huipentumana Tahkon huipulla kokoreitin peittävä 4*5m vesiallas - noh sen sai kierrettyä. Olo oli kuitenkin suht OK vaikka raskasta oli ollut eli eka rundi oli taputeltu ajassa 4:38 (Jälkikäteen katsottuna liian nopeasti). Snadi pysähdys ja pyörän pesu maalialueella ja varovaisen luottavaisesti jatkamaan. Ekalle huollolle taas OK vauhtia passailemalla ja siitä sitten taas kohti Muorinmäkeä ja Kinahmi ykköstä ja sitten vaan tajusi kiivetessä, että energiat on ihan finaalissa ja Tahkon parasta singletrackkia ajaessa, että ajorytmiä ei ole jäljellä nimeksikään vaan touhu oli melko pakonomaista puurtamista. Kakkoshuoltoon ja safka ja juoma ei tipahda yhtään sen paremmin aiemmin. Kolmoseen ja maksimisykkeet oli about 151 ja jaloista ei lähde enää mitään. Istahdan maahan ja oon siinä sen viitisen minuuttia - safka ja juoma ei maistu ja tietoisuus edessä olevista "snorklaus" osuuksista lannistaa ja suusta pääsee sanat - "eiköhän tää ollut tässä". Matkaa oli siis tehty 91kilsaa ja 7h 19m. Huoltoautolla maalialueelle ja palauduin melko nopeasti ja katselin maaliin tulijoita mietin, että miksi ..tussa mä keskeytin. 
Yön unet ja nyt mä oon niin päättänyt, että ensi kesänä uudestaan ja maaliin... Niin Tahkon veteraanien mukaan keli oli kaikkien aikojen raskain...

Näissä maisemissa 2016 

Pyöräkuumeeseen varmaa lääkettä

Varma lääke on siis uusi pyörä eli tässä tapauksessa Pivot Mach 4 Carbon L-kokoisena Foxin joustoilla ja SRAM X1 vaihtajalla eli 1*11 ja SRAMin Roam 40 kiekoilla. Sellainen tuli RideMore:sta haettua Tahkolle työkaluksi. Lyhyt ensitutustuminen a 15 min ja ensimmäinen peruslenkki a 1h tehtynä. Vielä pyörä hakee säätöjä mm. satulan korkeus, stemmin kireys, renkaan paineet ja kahvojen kulmat jne. Jousitus meni jo hyvälle mallille liikkeessä tehdyillä perussäädöillä ja niihin en ole koskenut ollenkaan. Ehkä vaikeinta on tottua tuohon SRAMin vaihdevipuun kun on aina ennen ajanut Shimanolla - ei enään etusormella vaihdeta pienemmälle vaan peukulla ja se on vielä hakusessa. Välitykset on toistaiseksi riittänyt eli edessä on 30 hampainen ja takana 10-42. Tahko kertoo sitten totuuden välityksistä.

Painoa tuolla herkulla oli kuulemma 11,2kg ilman polkimia ja nyt siis ilmeisesti Timen polkimet asennettua noin 11,5 kiloa.

RideMorelle iso kiitos venymisestä - lyhyellä aikataululla kasasivat pyörän annettuun aikatauluun.

Flätti

Siihen se kumi sitten puhkesi - Musiikkitalon ja Sanomatalon väliin ihan aitiopaikalle. Maantie tubeless kului puhki kun pihi pyöräilijä ei vaihtanut ajoissa. Sisuri sisään ja matka jatkui - tosin huomattavasti hiljaisemmalla vauhdilla ja nyt pitäisi sitten jostain etsiä hillidioksidipatruunoita ja pari sisuria, että pääsee kotiinkin varmuudella. Päivän opetus: jos Schwalben One tubeless renkaasta näkyy kudokset niin vaihda se.