Burana ja Felden kuurilla mennään ja elämä alkaa pikkuhiljaa voittaa. Eilinen ja aamu tosin oli melko tuskaa selän kipujen vuoksi mutta kävin iltapäivällä tekemässä palauttavan ajelun vaimon kanssa ajaen itse vaimon hybridillä pikkuinen lastenistuimessa. Ajettiin noin 14 kilometriä Espoon rantoja.
Jos toi kramppi olisi tullut 5-6 vuotta sitten ei tänään olisi mies päässyt edes sängystä ylös (eikä sen puoleen huomenna tai ylihuomenna) eli vaikka ikää on tullut lisää, niin selän krampit on helpottuneet. Johtuuko se sitten siitä ettei lihaksistossa ole enää samanlaista voimaan kuin nuorempana vai mistä. Ei toi mun selän ja vatsan lihaksisto kuitenkaan ihan kuralla ole... Aamulla tosin kehossa oli vielä melko massivinen suoja-asento eli kivun muovaama asento, jossa lihasjännitykset ja kipu pistää kehon virheasentoon, jota ei huomaan ellei peilistä osaa katsoa.
No en valita, että olen päässyt toistaiseksi näin helpolla ja jos aamu ei huomenna ole ihan tuskaa, niin enköhän mä pyöräile töihin luvatuista sateista huolimatta.
Mutta joo maastossa ajoa on tällä hetkellä ihan liian vähän ottaen mahdollisen TahkoMTB osallistumisen huomioon. Eli joko skippaan sen tai sitten keskityn maastolenkkeihin lähiviikkoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti